Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

Kun kansalaisia alkaa katoilemaan

Kenties olet huomannut kuinka eräissä Facebook-ryhmissä päivityksiä katoilee ilman selitystä, vaikka ne olisivat vain lievästi rikkoneet sääntöjä. Ja pahimmissa tapauksissa katoilee jo ihmisiäkin ilman selityksiä, ilman varoituksia, jos he tietämättään ovat poikenneet tapakulttuurista, naureskelleet väärille asioille tai loukanneet jonkun arvovaltaisen henkilön tunteita. Meno on joskus aika tiukkapipoista, vähän pelottavaakin. Ja pelottavinta kaikessa on se, miten yhteisöllinen käyttäytyminen virtuaalisissa ympäristöissä heijastelee todellisen maailman konflikteja ja hirmuvaltoja.

Toisinajattelijoita ensin hiljennetään, sitten vaiennetaan, ja lopulta päivitysten poistamisesta tai ihmisten blokkaamisesta tulee arkipäiväistä. Se ei kirpaise mitenkään, se on "välttämättömyys". Näin kuuluu tehdä järjestyksen säilyttämisesksi.

Aktiivisissa, tuhansien käyttäjien Facebook-ryhmissä epäasiallisen (ja ihan asiallisenkin) sisällön määrä voi kasvaa niin suureksi, että ylläpitäjät, moderaattorit ja muut nykyajan sensuuriviranomaiset joutuvat koville. Vuosi sitten uutisoitiin, kuinka sieniseurassa on täysi rähinä päällä - kymmenettuhannet jäsenet on pantu jäähylle.

Olin tuolloin jo muutaman vuoden ajan ollut mukana kyseisessä sieniryhmässä, ja perinteisen median reaktiot lähinnä naurattivat. Mutta ryhmän sisällä ei keskustelujen tila ollut lähellekään yhtä huvittunut. Tunnelma oli kireällä. Monia raivostutti se, miten heidän kanttarellikuvansa oli kadonnut ilman selitystä. Ja ylläpidon vastaukset eivät enää olleet kovin kärsivällisiä. Yksi ongelma oli julkaisujen silkka määrä, mutta ongelmia oli enemmän kuin yksi.

Satojen yhdentekevien "onko tämä kanttarelli?" ja "onkohan tässä maailman isoin tatti (normaalin kokoisesta tatista)" -postausten tulvassa kamppailevien moderaattoreiden pinna oli kireällä. Ja heidän ilman selitystä deletoimiensa kuvien postaajat olivat närkästyneitä, koska kuvien poistamisen ainoa syy oli usein pelkkä tavanomaisuus. Ja kun ihmisiä rankaistaan siitä, että he ovat amatöörejä (joko valokuvaamisessa, sienituntemuksessa tai sosiaalisen median etiketeissä), se vaikuttaa heistä ylimielisyydeltä. Jostakin asiasta innostuneen ihmisen ensioletus, kun hän on löytänyt samoista asioista innostuneiden ihmisten ryhmän, ei ole se, että hänen innostuksensa heti koettaisiin rangaistavaksi. Ja kun närkästyneelle uudelle jäsenelle muistutetaan ryhmän säännöistä, kokemus ylimielisyydestä vain vahvistuu, etenkin kun sanavalinnoista paistaa kireys ja kyllästyneisyys.

Kun kireys kohtaa närkästyksen, se heijastuu pian myös muuhun oleellisempaan kanssakäymiseen. Sienestystä pidempään harrastaneita ei yleensä kiinnosta cowboyhatun kokoinen lehmäntatti, vaan ennemmin se, jos joku löytää harvinaisemman sienen, tai kohtaa lajin on asiantuntijankin vaikea tunnistaa, tai kasvupaikka on poikkeuksellinen jne. Kun sitten tuntomerkkejä ei analysoida innostuneesti, vaan närkästyksen ja kireyden ilmapiirissä, toiminnasta katoaa nopeasti nopeasti tieteellinen objektiivisuus, ja tilalle tulee vahingonkipeyttä ja nälvimistä. On helppo puhelimen pieneltä ruudulta nähdä väärin. On helppo nopeasti lukea toisen sanallinen kuvaus kasvupaikasta hieman virheellisesti. Ja jos joku on analyysin päätteeksi ollut väärässä, se ei saisi olla vahingonilon paikka. Eikä pitäisi mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta niin siinä vain käy, jos ihmisillä on pipo kireällä.

 

Internetin Pohjois-Korea

Aloitin sieniryhmästä, koska se on kevyemmästä päästä. Minut on potkittu pihalle kahdesta Facebook-ryhmästä, ja kerron seuraavaksi niistä. Ensimmäinen on "internetin Pohjois-Koreaksikin" kutsuttu Paskimpien puujalkavitsien ryhmä. Tämän ryhmän huumorintajusta kertoo kaiken se, että ryhmästä eronneet tai poispotkitut perustivat jo aikaa sitten toisen ryhmän nimeltään Parempi huonojen puujalkavitsien ryhmä, jonka säännöissä erikseen määritelläään, että sääntöjä ei ole, eikä niitä liiemmin valvota.

Alkuperäisessä Paskimpien puujalkavitsien ryhmässä sääntökirja on paksu ja jokaista pykälää palvotaan kuin jumalan sanaa. Tiukka asenne ei ole ryhmässä kuitenkaan pahinta, vaan pikkusieluinen henkilökultti, joka pyörii pienen ydinryhmän ympärillä. Tällä ydinryhmällä on paitsi pitkä lista sääntöjä, myös kunniagalleria, jossa perustajien nimet toistuvat tiheään.

Ryhmässä julkaistuilla vitseillä on tapana selittämättömästi kadota, etenkin jos ne ovat hauskoja ja keräävät kymmenittäin tykkäyksiä, mutta eivät ole sisäpiiriryhmän julkaisemia. Sisäpiiriläiset tykkäävät kilpaan toistensa vitsejä, eivätkä huomaa niissä ollenkaan niin herkästi sääntörikkeitä kuin ei-sisäryhmäläisten vitseissä, joista he jo yhden sanan perusteella voivat huomata, että se on kulunut ja varmaankin varastettu jostain, eli sen saa deletoida. Hierarkiassa ylimpien jälkeen tulee joukko hännystelijöitä ja lakeijoita, jotka Disney-elokuvien hyeenojen tapaan myötäilevät kaikkea, mitä heidän ylempiarvoisensa sanovat.

Sen jälkeen, kun minut itseni pari vuotta sitten oli "vänkäämisen" ja "inttämisen" perusteella potkittu ulos, sain useita yksityisviestejä ihmisiltä, jotka kertoivat, kuinka sama show oli pyörinyt jo vuosia. Sain sitä kautta kutsun myös parempaan puujalkavitsien ryhmään. Diktatuureista on usein jatkuva pakolaisvirta vähemmän ankariin naapurivaltioihin.

Vänkääminen luonnollisesti tarkoitti sitä, että otin huomioksi kysyä, miksi postaukseni oli poistettu, kun se ei rikkonut mitään sääntöjä. Pyysin kertomaan, mistä listasta löytyisi se asiakohta, jonka perusteella vitsini ei ollut omaperäinen. Jos se oli kopioitu, niin mistä? Inttäminen puolestaan tarkoitti, että perustelin kantani, enkä suostunut olemaan hiljaa. Näitä sanoja yleensä käytetään, kun joku jää keskustelussa alakynteen, mutta hänellä on omasta mielestään auktoriteettiä, eli mahdollisuus rankaisutoimiin.

Rankaisuhan oli kuitenkin jo tapahtunut ja tuomio oli käyty, kun vitsi oli perustelematta poistettu. Nyt halusin vain tietää, onko niitä perusteluja olemassakaan. Listoilta ei millään hakusanoilla löytynyt samanlaista vitsiä, eikä myöskään Googlesta.

Hyeenoja pyöri pian ympärilläni tykkäilemässä toistensa olemattomia perusteluja sekä inttämissyytöksiä, kuten myös viittauksia olemattomiin sääntöihin ja listoihin, joilta vitsiä ei löytynyt. Kun hyeenoita oli keskusteluketjussa kylliksi, he alkoivat jo anella moderaattoreita poistamaan minut (kun eivät kyenneet argumentoimaan asiaansa), ja suorastaan iloita siitä, että "kohta tämä kjäh-kjäh-kjäh hankala tapaus on täältä poissa, odottakaas vaan, kun johtajamme Scar-leijona saapuu paikalle."

Olin jo aiemmin saanut varoituksen siitä, kun olin kauhistellut, miten kevyillä perusteilla oli eräitä ihmisiä poistettu, kun he olivat ilmoittaneet kokemastaan vääryydestä ketjuun, joka oli luotu sitä varten, että siinä saisi valittaa vitsinsä poistamisesta. Siinä samassa ketjussa esitettyjen moitteiden vuoksi myös minut poistettiin.

Käytännössä keskustelun mahdollisuus tarjottiin erillisessä ketjussa vain sitä varten, että keskusteluun valmiit ihmiset voitaisiin tunnistaa ja sitten poista, hankalina tapauksina. Keskustelu oli täynnä nimiä, joita ei enää ryhmästä. Pieni osa oli varmaan poistunut vapaaehtoisesti.

Vitsini, joka tätä ennen poistettiin, oli seuraavanlainen:

Astronautti unohdettiin kuuhun. Hänestä tuli retken kuuluisin.

Vitsin aikoihin oli ilmestynyt Mars-elokuva, jossa Matt Damon jätetään Marsiin, joten sanaleikki oli väistämättä ajankohtainen, enkä ollut vastaavaa vitsiä löytänyt mistään ryhmän listasta hakusanalla "kuuluisa" tai "kuuluisin". Myöskään netistä en ollut vitsiä kopioinut.

Vitsini poistamista perusteltiin vain sillä, että aikoinaan Kilon poliisi -koululaisvitsikirjassa oli vitsi, jossa:

Pikku-Kalle oli kuussa. Vastaan tuli luuranko. Pikku Kalle sanoi: "Terve, mitä kuuluu?"

Kummassakin vitsissä on luu joka on kuussa, sen myönnän. Mutta toisessa kaksoismerkitys perustuu kuuluisuuteen, kun taas toisessa se perustuu kuulumisten kysymiseen, luurangon moikkaamiseen. Puujalkavitsin pohjana ovat siis aivan eri sanat ja sitä kautta on väkisinkin kyse eri vitsistä. Toisessa on Pikku Kallen yliluonnollinen, absurdi kohtaaminen, toisessa taas ei ole mitään yliluonnollista. Sanaleikissä on eri sana ja sillä eri merkitys. Vain kuu yhdistää näitä kahta vitsiä.

Tämä siis on nyt sitä inttämistä. Ja jos odottaisin vastapuolelta mitään vastauksia, se olisi vänkäämistä. Vitsi olisi kenties saattanut olla rauhassa, ellei se olisi ehtinyt keräämään useita tykkäyksiä. Olen kuullut ammattikoomikoilta, että heidän vitsejään deletoitiin ryhmässä, koska ne olivat liian hauskoja ja suosittuja. Sääntöjä jännästi tulkitaan ankarammin, jos ylläpitäjät ovat vaarassa jäädä jonkun varjoon.

Niinhän myös Lumikki piti järjestää pois kuvioista, kun ilkeä kuningatar ei ollut enää maan kaunein. Disney-elokuvista löytyy jännästi näitä ihmistyyppejä.

Ymmärrän sen, jos vitsejä ei saa kopioida suoraan vitsikirjasta, mutta joskus vitsistä tulee uusi ja tekijän oma, jos hän keksii siihen parannuksen. Jos vitsi ei saa kommentoida aiempaa vitsiä tai jotain vitsitraditiota, lajia on vaikea kehittää. Vitseissä monesti on parasta juuri se, miten ne kerrotaan ja missä yhteydessä.

Jos uuden vitsin tahtoo ensimmäisenä kertoa Paskimmissa puujalkavitseissä, siitä kannattaa ensin tehdä varmuuskopio. Julkaisusta ei välttämättä ole muutaman tunnin jälkeen mitään merkkejä. Ja samoin saattaa käydä koko henkilölle, jos hän on hankala tapaus, joka esittää epämukavia kysymyksiä niille tarkoitetussa ketjussa.

Rento feministiryhmä ei ole siis ainoa paikka, jossa säännöt kieltävät "rentouteen" vetoamisen.

 

Mielipiteensä lukkoon lyöneet skeptikot

Toinen paikka, josta minut potkittiin pihalle on suomalaisen biokemistin pyörittämä englanninkielinen skeptikkosivu, jossa osallistuin keskusteluun jakamalla tutkimuslinkkejä neonikotinoidien auheuttamista mehiläiskuolemista. EU hiljattain kielsi neonikotinoidit, jotka sivuston skeptikkojen mielestä (kuten laajemminkin skeptikkojen mielestä) ovat täysin turvallisia, koska ne eivät ole kovin vaarallisia ihmisille.

Mehiläiset ovat tärkeitä ihmisille, koska nepölyttävät useita viljelykasveja. Niinpä mehiläisten kuoleminen on vaaraksi ihmisille. Tätä kutsuttiin vänkäämiseksi, ymmärrät varmaan mihin tämä on menossa...

Kun jaoin pari tarkkaan valittua tutkimusta ja artikkelia muun muassa Oxformin yliopistolta, Tiede-lehdestä jne., sain pian kuulla inttäväni...

Tyypillistä oli myös se, että minun oletettiin heti olevan jonkinlainen uskonnollinen saarnaaja tai ekoterroristi tai GMO-hysteriaa lietsova huuhaa-tyyppi. Skeptikoille on olemassa vain kaksi ihmisryhmää. On tiedettä rakastavia ihmisiä, jotka rakastavat myös GMO-tuotteita, etenkin jos ovat biokemistejä tai sellaisella alalla töissä, että suoraan hyötyvät rahoituksesta, joka menee torjunta-aineita kehittäville firmoille. Eivätkä he näe siinä mitään jääviysongelmaa.

Toisen ihmisryhmän muodostavat erisorttiset uskonnolliset fanaatikot, joihin lukeutuvat myös ihmiset, jotka millään tavoin asiallisesti kritisoivat skeptikkojen kriittisyyden katoamista, kun kyse on jostakin kannasta, johon he ovat hirttäneet itsensä. Muun muassa Skepsis Ry on myöntänyt Huuhaa-palkinnon vuonna 2013 GMO-vapaa Suomi -kansalaiskampanjalle, joten on heille arvovaltakysymys, ettei geenimuutelusta seuraa mitään vaaroja. Palkinnon perustelut https://skepsis.fi/HuuhaaPalkinnot päättyvät sanoihin: "Uusista tieteellisistä innovaatioista pitää keskustella vääristelemättömään tutkimustietoon nojaten."

Kuitenkin skeptikot ovat itse sittemmin olleet vääristelemässä tutkimusnäyttöä, joka liittyy geenimuuntelun vaaroihin. Yksi näistä vaaroista on juuri mehiläisten joukkokuolemat, sillä kyseisiä myrkkyjä on kehitetty rinnan geenimuunnellut viljan kanssa. Viljaa on muunneltu, jotta se sietäisi myrkkyjä, jotka tappavat rikkakasveja ja hyönteisiä. Mehiläisten ja kimalaisten ohella myös lintujen määrä on vähentynyt, koska A) ne tarvitsevat hyönteisiä elääkseen, ja B) koska myrkyt kerääntyvät niiden eliminstöön. Hyönteisten katoaminen on vaara, jota ei nähty ennalta - tai sitä ei haluttu nähdä. Se olisi kenties osattu ennakoida paremmin, jos skeptikot olisivat oikeasti kriittisiä ja epäileväisiä, eivätkä sinisilmäisesti olisi uskoneet kemianalanyritysten lupauksia.

Tämä on se ikävä kipukohta, josta puhuminen aiheutti hyvin nopeasti sen, että minut siivuttiin ryhmästä toisinajattelijana. Sitä ennen sain luonnollisesti kuulla monenlaisia mitä mielikuvituksellisempia syytöksiä, jotka yrittivät kohdistua henkilöön, eivät itse asiaan.

Skeptikot ovat aiemminkin saaneet häätää joukostaan vänkääjiä, joita niihin porukoihin eksyy varsin paljon. Onneksi he eivät siinä aina täysin onnistu, vaan lopulta muodostavat hyvin riitaisan ja tehottoman ryhmän.

Kenties se on ihan hyvä niin. Jyrkkä hierarkisuus yhdistettynä mustavalkoiseen maailmankuvaan on toisinaan muodostanut äärimmäisen tehokkaita ja tuhoisia organisaatioita. Kun kriittiset äänet alkavat mystisesti katoilemaan, tehokkuus kasvaa pelon ja päättäväisyyden ansiosta hetkellisesti. Ennen pitkää ajattelevien yksilöiden siivoaminen kuitenkin johtaa koko organisaation luhistumiseen, kun vallanpitäjät ovat ympäröineet itsensä mielistelijöillä ja hännystelijöillä.

Jo hyvissä ajoin ennen romahdusta voi ulkopuolinen vierailija huomata, että ilma on perin ummehtunutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset