Identiteettipolitiikka, kulttuurimarxilaisuus ja Jordan Peterson

Keskustelun kaikki osapuolet ovat nykyään enemmän tai vähemmän harhaisia. Vaikka pidän Jordan Petersonin maskuliinisesta ryhtiliikkeestä ja yrityksestä tsempata nuoria miehiä, samaan aikaan hänen ymmärryksensä poliittisesta historiasta on vaarallisen puutteellista. Hän on psykologian professori, eikä historia ole hänen vahvinta alaansa. Siksi on vaarallista se, miten hän on omaksunut monia nuoren äärioikeiston vääristyneitä käsityksiä. Hän vahvistaa niitä yhdistämällä perättömiä poliittisia ennakkoluuloja vakuuttavalta kuulostaviin psykologisiin havaintoihin. Hänesta tekee kiintoisan henkilön se, että yhtenä hetkenä hänen ajattelunsa on kirkasta ja uskottavaa, kun taas toisena hetkenä hän väittää jotakin, millä ei ole ollenkaan historiallista todistusarvoa.

Tässä kirjoituksessa haluan kiinnittää huomiota yhteen epäkohtaan, joka yhdistää sekä oikeistoa että usein myös vasemmistoa, etenkin siltä osin kuin se pyrkii ajamaan identiteettipolitiikkaa ennen taloudellista tasa-arvoa. Tämä yksi epäkohta tai puute on se, ettei kukaan väitetyistä kulttuurimarxisteista ole yleensä lukenut Karl Marxin kirjoituksia. Näin ollen niitä ei myöskään siteerata. Marxista itsestään on muodostunut samanlainen haamu, joksi hän aikoinaan nimitti kommunismin aavetta, joka kummitteli 1800-luvun Euroopassa.

Olen kahlannut vuosien varrella läpi mittavan määrän artikkeleja, joissa väitetysti pureudutaan "kulttuurimarxismiin" tai "uusmarxismiin". Samoin olen lukenut läjäpäin vasemmiston kirjoituksia ja kannanottoja, joissa puolustetaan monikulttuurisuutta. Yhdessäkään poliittisessa esseessä tai Facebook-kommentissa en vuosikausiin ole nähnyt siteerattavan Marxia itseään tai viitattavan klassiseen marxilaisuuteen niin, että Marxin kirjoitukset olisivat jotenkin vaikuttanut ajatteluun. Siksi en osaa kuvitella huonommin nimettyä tai perusteltu termiä. Kuulemani selitykset sille, miten miesasia tai sukupuoliset vähemmistöt liittyvät marxismiin, ovat lähes poikkeuksella vailla mitään perehtyneisyyttä Marxin historiallisiin ajatuksiin, kummallakaan puolella kiistaa. Koko käsite "uusmarxilaisuus" on olkinukke, joka rakentuu 1900-luvun historiallisiin ennakkoluuloihin.

Mutta myös todellinen nykyvasemmisto on syvässä sekaannuksessa ja kriisissä. Se on etenkin Yhdysvalloissa epäonnistunut vakuuttamaan köyhät äänestäjät ja keskiluokan, huolimatta siitä, että taloudellinen epätasa-arvo on kasvanut täysin sietämättömiin mittasuhteisiin. Syrjäytyneet valkoiset miehet eivät äänestä vasemmistoa, vaan usein ajautuvat nationalismiin. Miljoonat amerikan köyhät kuvittelivat, että Trump toisi jotain helpotusta heidän tilanteeseensa, mutta sen sijaan hän antoi lisää verohelpotuksia miljonääreille. Myös Suomessa jättimäiset veronkierron ja korruption ongelmat peittyvät mediassa kinasteluun jostain intiaanipäähineestä.

Tarkoitukseni ei siis ole puolustella identiteettipolitiikkaa, vaan puhua siitä totaalisesta kommunikaatiokatkoksesta, jonka synnyttämään hämmennykseen on reagoitu hienoilla käsitteillä, kuten "postmodernismi" tai "jälkistrukturalismi".

 

Palataan hetkeksi aikaan ennen väitettyä jälkistrukturalismia. Seuraavat katkelmat ovat vuoden -48 klassikkoteoksesta, jossa hämmästyttävällä tavalla ennustetaan vasemmiston kriisi, maskuliinisuuden kriisi sekä globalisaatio ongelmat:

"Maailmanmarkkinoita hyväkseen käyttäen porvaristo on muuttanut kaikkien maiden tuotannon ja kulutuksen yleismaailmalliseksi. Taantumuksellisten suureksi suruksi se poisti teollisuudelta kansallisen pohjan. Ikivanhat kansalliset teollisuuden alat tuhottiin ja niitä tuhotaan yhä joka päivä."

Eikö viimeinen lause kuulostakin hieman Trumpin vaalipuheilta? Hänellä on ikää niin paljon, että hän oli lakannut oppimasta uusia asioita siinä vaiheessa, kun postmodernismi ja monikulttuurisuus tulivat muotiin 80-luvulla.

Vuoden -48 teksti jatkuu aivan samasta kohdasta tavalla, joka haastaa myös perinteisen teollisuusporvariston luuluneet unelmat paluusta entiseen. Vapaakaupan välttämättömyys tunnustettiin jo tuolloin ja gobalisaatiokehitys ennakoitiin hämmästyttävällä tarkkuudella:

"Uudet teollisuudenalat, joiden käytäntöön ottamisesta tulee elinkysymys kaikille sivistysvaltioille, syrjäyttävät ne. Nämä teollisuudenalan eivät enää käytä kotimaisia, vaan maapallon kaukaisimmilta alueilta tuotuja raaka-aineita. Vanhan paikallisen ja kansallisen omavaraisuuden tilalle tulee kansakuntien kaiken kattava keskinäinen kanssakäyminen ja riippuvuus."

Samaan hengenvetoon kirjassa ennakoidaan myös piratismi ja tekijänoikeussodat, kulttuurinen omiminen, robotisaatio jne:

"Tämä koskee niin aineellista kuin henkistäkin tuotantoa. Yksittäisten kansakuntien henkisistä tuotteista tulee yhteisomaisuutta. Kansallinen yksipuolisuus ja rajoittuneisuus käyvät yhä mahdottomammiksi, ja monesta kansallisesta ja paikallisesta kirjallisuudesta muodostuu maailmankirjallisuus. Kaikkien tuotantovälineiden nopean parantamisen ja kommunikaatioyhteyksien tavattoman helpottumisen ansiosta porvaristo tempaa sivistyksen piiriin kaikki kansakunnat, barbaarisimmatkin. Tavaroiden halvat hinnat ovat sen raskas tykistö, jolla se ampuu maan tasalle kaikki kiinanmuurit ja pakottaa barbaarien piintyneimmänkin muukalaisvihan antautumaan."

 

Globalisaatiota ylistävä talousliberalistinen teksti jota edellä siteeraan on tietenkin Kommunistinen manifesti ja vuosi on 1848. (Sivu 40, julkaisija Vastapaino 1998). Kommunistisen manifestin nimi johtaa harhaan, sillä se ennustaa ennen kaikkea kapitalismin voittokulkua vanhaa aristokratiaa vastaan. Kirjassa ei myöskään vaadita kaiken yksityisomaisuuden lakkauttamista, vaan aristokratian maaomistuksen uudelleenjakamista ja verovapauden poistamista. Yleensäkään mikään, mitä Marxista väitetään, ei perustu siihen, että olisi luettu Marxia. Todellisuudessa Kommunistisen manifestin esiin nostamat epäkohdat sivuavat enemmän alt-right-oikeiston huolenaiheita kuin väitettyjen uusmarxilaisten puheenaiheita.

Teollistumisen ja globalisaation ohella Kommunistinen manifesti ennustaa pysyvät talouskriisit sekä naisten aseman parantumisen ja miesten aseman heikkenemisen, sillä miesten perinteisiä ammatteja uhkaa enemmän se, miten koneet korvaavat lihasvoiman:

"Mitä vähemmän käsien työ vaatii taitoa ja voimanponnistusta, ts. mitä pidemmälle moderni teollisuus kehittyy, sitä enemmän naisten työ syrjäyttää miesten työn. Sukupuoli- ja ikäerot menettävät menettävät työväenluokan näkökulmasta kokonaan yhteiskunnallisen pätevyytensä." (s.45)

Kirjassa myöskin ennustetaan se, miten työntekijöiden palkkioiden kasvaessa porvaristo hankkii omansa takaisin sillä, kuinka se kerää suuria vuokratuloja omistamistaan asunnoista. Asumisen osuus keskiluokan menoista onkin nykyajassa kasvanut, mutta tämä on perustason talousymmärrystä, eikä marxismin ominaispiirre.

 

Sivulla 53 Marx ja Engels jopa ennakoivat sen, millä tavoin heidän maineensa tullaan tahraamaan, koska samaa harrastettiin jo heidän ajassaan (vaikka tietenkään Lenin, Stalin ja Mao eivät olleet ehtineet kehittämään omia teorioitaan ja pahentamaan tilannetta):

"Meitä kommunisteja on syytetty siitä, että me tahdomme hävittää henkilökohtaisesti ja omalla työllä hankitun omaisuuden, omaisuuden, johon kaiken persoonallisen vapauden, toiminnan ja itsenäisyyden on määrä perustua.

Omalla työllä hankittu ja ansaittu omaisuus! Puhuttekohan te pikkuporvarillisesta tai pientalonpoikaisesta omaisuudesta, joka oli porvarillisen omaisuuden edeltäjä? Meidän ei tarvitse sitä hävittää, sillä teollisuuden kehitys on hävittänyt sen ja hävittää sitä joka päivä."

"Te kauhistelette sitä, että me tahdomme lakkauttaa yksityisomaisuuden. Mutta teidän nykyisessä yhteiskunnassanne on sen jäsenistä yhdeksältä kymmenestä yksityisomaisuus poistettu."

Teoksessa on kaikkiaan noin sata sivua. Suosittelen sen lukemista jokaiselle, joka vastaisuudessa aikoo mölistä netissä uusmarxismista tai kulttuurimarxismista. Ei osuisi oma kirjoitus ihan niin totaalisesti harhaan. Ja varmasti sieltä löytyy myös jotakin todellista, minkä perusteella pilkata vasemmiston aatetta. Harmi vain, ettei se vasemmiston edustaja luultavasti ole Marxia ole koskaan lukenut, joten pilkka ei sittenkään osu kohteeseensa.

Juho Nieminen
Sitoutumaton Espoo

Kirjailija. Humanisti, enemmänkin leveästi kuin korkeasti koulutettu. Riippuu päivästä olenko yleisnero vai diletantti. Jos onnistun olen yleisnero, jos epäonnistun, diletantti. Mitä enemmän uskallan epäonnistua, sen parempi yleisnero minusta tulee.

Viihdetuotantoa: https://soundcloud.com/user-82817550
Sähköposti: Monrepoo@gmail.com
Varhaisempia bloggauksia:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu