Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

Raha ja rakkaus - kokemusasiantuntijuus ei voi jyrätä tiedettä

Tänään Hesarin luetuimpia ja jaetuimpia juttuja on ollut psykologi Maaret Kallion kolumni, otsikolla:

Hyvää pari­suhdetta ei ratkaise seksi, raha tai lasten­kasvatus, vaan nämä kaksi syvempää ulottuvuutta (linkki 1)

Kirjoituksensa aluksi Kallio sanoo:

"Iltapäivä­lehden kirkuva otsikko osui häirit­sevästi silmiini. Se väitti suoma­laisten erojen syiden löytyvän seksistä, rahasta tai lastenkasvatuksesta. Mutta otsikko osoittaa aivan väärään suuntaan."

 

Tämän jälkeen Kallio ei millään tieteellisellä viitteellä perustele sitä väitettään, ettei raha, seksi tai lastenkasvatus vaikuttaisi parisuhteiden onnellisuuteen. Tämä saattaisi johtua siitä, ettei sellaista tieteellistä tukea ole helppo löytää, mutta hyvinkin helposti löytyy tutkimuksia, joissa osoitetaan rahan, seksin ja muiden hyvin arkisten ja perinteisten asioiden vaikuttavan asiaan.

Vaikka Maaret Kallion kirjoitus olisi arvomaailmaltaan kaunis ja hengeltään kannustava, minua hämmentää se, miten voidaan tällaisesta asemasta kumota olankohautuksella oletuksia, joiden tueksi löytyy tutkimusaineistoa. Vaikka viisailla neuvoilla ja elämänkokemuksella olisi arvoa, ei kokemusasiantuntemus voi noin vain jyrätä kymmeniä ellei satoja kysely- ja seurantatutkimuksia, joiden numerot osoittavat toista.

 

Helpointa on seurata RAHAN vaikutusta, joten vastineessani keskityn vain siihen. Seksin yms. vaikutukselle saattaa yhtä helposti löytyä todistusaineistoa, mutta raha on helpointa ilmaista numeroina. Niinpä se soveltuu kätevimmin parisuhteiden määrälliseen analyysiin.

 

VAIKUTTAAKO RAHA PARISUHTEEN MUODOSTUMISEEN, PARISUHDEONNEEN TAI AVIOEROON?

 

1) Vuonna 2013 julkaistiin Kansasin valtionyliopiston tutkimus, jonka mukaan riitely rahasta ennakoi parisuhteen kariutumista. LINKKI: k-state.edu/media/newsreleases/jul13/predicting-divorce

"Arguments about money is by far the top predictor of divorce," said Sonya Britt, assistant professor of family studies and human services...

"Top Predictor" on mielestäni aika painava peruste ajatella, että Iltalehden lööppi ei kenties olisi väärässä, ja että raha saattaisi hyvinkin ratkaista parisuhteen kohtalon.

 

2) Seuraava tutkimustulos kuulostaa jo astetta toksisemmalta, sillä Marianne Bertrand, Jessica Pan ja Emir Kamenica vahvistaneet NBER:n tutkimuksessa, että (hetero-) parisuhde päättyy todennäköisemmin eroon, jos nainen ansaitsee enemmän kuin mies. LINKKI: http://www.nber.org/papers/w19023

Rahalla näkyy siis olevan rooli parisuhdeonnessa, tai ainakin se näkyy erotilastoissa.

3) Vuonna 2011 havaittiin, että syystä tai toisesta naiset edelleen kertovat haluavansa mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa.

Tämän väittämän lähde on jo vähän heppoisempi, mutta vastaavia löytyy määrälisesti paljon, etenkin kun otetaan huomioon, että monessa maassa on yhä vallalla melko perinteiset arvot. LINKKI: dailytelegraph/women-want-to-marry-rich-men-a-new-study-has-found

 

4) Tässä tutkimuksessa havaittiin, että mies ymmärretään edelleen parisuhteessa elättäjäksi, ja miehen odotetaan tienaavan enemmän rahaa.

LINKKI: pewresearch.org/2017/americans-see-men-as-the-financial-providers

Monet parisuhdetutkimukset vahvistavat konservatiivisia näkemyksiä ja heijastelevat perinteisiä sukupuoliodotuksia, mutta sille en mahda mitään. Tiede ei aina tarjoa sellaisia tuloksia, joita me kenties tahtoisimme sen keinoin löytyvän.

5) Raha ratkaisee myös silloin, jos havaitaan, että parisuhde on tasapainoisin, jos tulot ovat tasapainossa.

LINKKI: independent.co.uk/life-style/love-sex/couples-earn-same-stay-together

 

Näiden viiden linkin lisäksi löytyy useita tutkimuksia, joissa sukupuoleen katsomatta havaitaan, että köyhät henkilöt ovat todennäköisemmin yksinäisiä ja köyhät parit todennäköisemmin ajautuvat eroon.

 

Raha pomppaa kaikkialla esiin, ennen parisuhdetta, sen aikana sekä sen jälkeen - jos siis etsii tutkimustietoa parisuhteista, avioliitoista ja eroista. Samoin monet muut stereotyyppiset käsitykset miesten ja naisten rooleista toistuvat aina vain tilastoissa ja kyselytutkimuksissa.

On tietenkin mahdollista, että tulevaisuudessa voimme voittaa tällaiset asenteet, mutta tutkimustuloksista pitäisi silloin puhua, eikä vaieta. Tutkimusten toivottu tarkoitus ei tietenkään ole toimia itsensä toteuttavina ennusteina, mutta tieteentekijän tehtävä olisi avata tutkimuksia, ei kiistää niiden väitteitä.

Ymmärrän, että kyse on kolumnista, eikä tieteellisestä artikkelista, mutta vasta hiljattain keskusteltiin siitä, millä tavalla tieteentekijöiden tulisi esiintyä julkisuudessa ja perustella väitteitään (Hesarissa). Kallion kirjoituksessa nähdäkseni esitetään väite siitä, että raha, seksi tai lastenkasvatus eivät vaikuta parisuhdeonneen, tai eivät ainakaan ole painoarvoltaan merkittäviä. Tämän väitteen tueksi en löytänyt todisteita tekstistä, enkä myöskään internetistä. En väitä vastaan niissä muissa asioissa, joista hän puhuu, mutta hämmästelen sitä nopeutta, jolla hän siirtää sivuun monta kokonaista aihealuetta, mielestäni heppoisin perusteluin.

En väitä olevani psykologian tai parisuhdeonnen asiantuntija, mutta osaan googlettaa. Toivon, ettei oma sukupuoleni vaikuttaisi tämän vastineen tulkintaan. En haluaisi esiintyä miesasian tai myöskään konservatiivisten perhearvojen asianajajana, mutta en mahda mitään sille, että nykyään miehiä useammin huolestuttava näkökulma (kuten raha, joka muodostaa valtavia paineita monen ikäisille miehille) sivuutetaan tai tuomitaan vääräksi, vastoin parempaa todistusaieistoa.

Ja usein miehen ei ole lupa kommentoida ilman, että joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. (Nyyh, kauheaa uhriutumista.)

 

Kokemusasiatuntijuuden valta-asemaan nykyajassa saattaa vaikuttaa sekin, että 70 prosenttia eroista tapahtuu naisten aloitteesta UusiSuomi (2016), joten naisilla on enemmän kokemusta eron hautomisesta ja toteuttamisesta - siis kokemusasiantuntijuutta, johon on hyvä vedota, kun Hesarissa tai muussa isossa mediassa tähdätään tehokkaasti leviävään lehtijuttuun.

Vaikka naisilla olisi kokemusasiantuntijuutta niistä subjektiivista syistä, joiden perusteella ero toteutuu, ei se mitätöi tilastoja ja numerotietoja, joita on kerätty parisuhteesta. Näiden kahden ulottuvuuden (kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen) tulisi täydentää toisiaan, mutta jostakin syystä nyt on koetettu mitatöidä tai ainakin häivyttää tilastolliset faktat.

Rakastan 1900-luvun feminismiä, sillä klassiset feministit rakastivat tilastollisia faktoja. Tätä auttoi se, että yleensä numerot (täysin luotettavasti) ovat osoittaneet vakavia vääristymiä sukupuolten välisessä tasa-arvossa, useammin vahvistaen naisten väitteitä ja vaatimuksia. Siirtyminen 2010-luvulla faktoihin perustuvasta keskustelusta kokemuspohjaiseen fiilistelyyn ja narratiiveihin ei ole kenenkään etu, mutta sosiaalisen median paine ajaa meitä tilanteeseen, jossa jaettuun kokemukseen perustuvia fiiliksiä on helpompi myydä kuin tylsiä tilastoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Sanot että nainen useimmiten (70%) on eron aloitteentekijä. Tuliko siis tilastoista selkeästi esiin se, että naiset eroavat herkemmin köyhästä kuin rikkaasta miehestä. Entä naisen varallisuus/tulot? Eroaako hyvätuloinen nainen herkemmin miehestään?

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen

Nuo ovat hyviä lisäkysymyksiä, mutta kuten sanoin, en ole asiantuntija. Vastaus varmaankin löytyy etsimällä spesifeillä hakusanoilla. Kaikkea on varmasti tutkittu joskus jossain.

Tuo naisten aloitteellisuus on sikäli monimutkainen kysymys, että eroavaisuuksia syille ja niiden käyttämiselle tekosyynä (nimetty vs. vaiettu syy) varmaankin löytyy eri yhteiskuntaluokista vaihtelevissa määrin.

Veikkaukseni on, että ylemmissä säädyissä ja paremmin koulutettujen keskuudessa pidetään rahvaanomaisena sitä, että parisuhteen kynnyskysymys on raha. Ja jos iltalehti (tuo rahvaanomainen julkaisu) on jotakin mieltä niin silloin koko kysymys muuttuu rahvaanomaiseksi. Tällöin kysymys ei liittyisi niinkään sukupuoleen vaan siihen, miten sivistyneissä piireissä halutaan asiat nähdä, mutta tämä on nyt puhtaasti intuitiota.

Ainakin niissä ryhmissä joissa tuloja on molemmilla, on luonnollisempaa etsiä syitä muualta. Mahdollisia syitähän on paljon ja ne limittyvät. Raha on helppo nähdä korrelaatioksi, koska sitä on helpointa mitata.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

1. Hyvätuloisuus saattaa olla arvostettua, mutta se ei takaa onnellisuutta parisuhteessa ; sitä kai kolumnisti yritti viestiä?

2. Raha on kyllä ollut ja on edelleen yleisesti hyväksytty kriteeri pariutumisessa.
Piioilla oli maalla ennen lapsia, koska piika ja renki eivät voineet avioitua talossa palvellessaan, vaikka olisivat olkert vakiintunut seurusteleva pari.
Yläluokan miehet avioituivat vasta yli kolmikymppisinä , koska tulot piti vakiinnuttaa. Tämä osaltaan ylläpiti kassiivista prostituutiota.
Mutta tämäkään ei suoraan todista rahan ja onnen korrelaatiosta.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Se todistaa, että ihmiset olettavat rahan vaikuttavan parisuhteen onnistumiseen ja avio-onnen täyttymykseen.

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen

Tosi hyviä havaintoja menneisyydestä: piioista, rengeisä ja prostituutiosta.

Usein kun keskustellaan parisuhteista niin osa puhuu ja ajattelee psykologian kautta ja osa taas sosiologian. Nykyään sosiologia on huonossa maineessa, eikä sitä opeteta lukioissa samalla tavalla kuin psykologiaa.

On helppo kertoa tapauskohtaisia tarinoita, joissa avataan ihmisten omia sisäisiä tuntemuksia, ja oikeastaan siitä on kysymys, kun hieman virheellisesti puhun "kokemusasiantuntijuudesta". Nykyään kuitenkin on jo ihan liikaa sellaista analyysiä, jossa katsotaan ihmisten tunteita ja omia kokemuksia.

Meidän aikamme väitetyt "uusmarxistit" tai ylipäänsä koko koulutettu sivistyneistö eivät perusta siitä klassisesta marxismista, jonka mukaan laillisuusasiat ja omistussuhteet lopulta määrittävät sitä, mitä piiat ja rengit voivat tai saavat tehdä. Tällöin on hyvin toimeentulevien ihmisten helppo sanoa, että raha ei tuota heidän elämässään ahdistusta - ei tietenkään, kun heillä on sitä rahaa. Mutta kun katsotaan tilastoja ja koko väestöä niin aika monella se raha on edelleen iso asia.

On aika elitististä väittää, että tunteet yksinäisyydestä ratkaisevat, kun jollain ei ole varaa ostaa lapsilleen uusia kenkiä. Kyllähän sellainen ajaa ihmisiä tappelemaan ja ryyppämään.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Avioerolukuja tutkimalla voi päätellä jotain.
Erot ( ja aviottomuus) ovat olleet ennen yleisimpiä kaikkein köyhimmissä ryhmissä, joissa osittain on eletty koko systeemin ulkopuolella.
Onko toisaalta johtajan rakastajatar parisuhteessa , josta hän " eroaa", kun johtaja löytää uuden?

Tuon tapaisen järjestelmän hankaloituminen ( johtajien vaimot hakevat hanakammin eroa) on johtanut taas prostituution uuteen kukoistukseen.
Avioerot varakkaimmissa piireissä, jopa kuninkaallisten parissa, ovat vuorostaan suorastaan räjähdyksenomaisesti lisääntyneet .
Se puhuu kyllä rahan tuomaa onnea vastaan.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Artikkelin esittämä onnen avain : "jakaminen" , voidaan ehkä määritellä myös : kunnioitus ja luottamus.

Kun tämä siirretään rahan sfääriin, tullaan juuri rahan jakamiseen, "omiin rahoihin" , "elättämiseen", "toisen kustannuksella elämiseen" jne, kaikkiin noihin käsitteisiin, jotka kylvävät myrkkyä parisuhteeseen, kun luottamus on mennyt.
Sitten menee myös kunnioitus. Eikä mitään enää " jaeta".

Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat toisaalta ne parit , joiden suhde on jakamisessa hyvin perinteinen ja toisaalta ne, joissa se on hyvin moderni, ts työnjako ja ansainta ei ole sidottu sukupuoleen.

Modernin miehen kriisin samaistaminen liikaa naisen taloudelliseen voimistumisern saattaa siis olla virhe.
Voiman ja vallantunteen samaistaminen miehiseen itsetuntoon samoin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset