Presidentti Niinistön muotokuva on lähes täydellinen taideteos

Presidentti Sauli Niinistön muotokuva julkaistiin eilen. Sitä on kutsuttu mosaiikiksi, palapeliksi, kollaasiksi ja jopa yhteisötaiteeksi*, mikä on käsitteenä harhaanjohtava (lisää lopussa).

Teos kuvastaa kauniin traagisesti sitä, miten nykyajan Suomi on sirpaleinen, mutta sittenkin me kykenemme kutakuinkin esittävään lopputulokseen, kun yhdistämme voimamme. Kyseessä on siis yhteistyön ja kansan yhtenäisyyden ylitys.

Yhtä taiteilijaa ei ole tällä kertaa nostettu jalustalle, ja seppelöity ns. hovitaiteilijaksi, vaan kunnia on jaettu sadan eri taiteilijan kesken. Teos on siis poikkeuksellisen demokraattinen ja anti-elitistinen, vaikka toki jokainen näistä sadasta taiteilijasta voi nyt kokea olevansa jollain tavoin etuoikeutettu.

Samaan aikaan sadan taiteilijan teos luonnollisesti juhlistaa satavuotiasta Suomea, ja siinä suhteessa se on paljon vähemmän vastenmielinen kuin joku Tuntematon sotilas -vessaharja. Lisäksi teoksen sadan ruudukon lähempi tarkastelu varmasti paljastaisi monia kiinnostavia tyylejä ja yksityiskohtia.

 

Muotokuvan ansiosta tämä aika muistetaan historian hetkenä, jolloin ihmisten keskittymiskyky räjähti kappaleiksi liikojen virikkeiden pommituksessa. Nettiselaimessa oli sata välilehteä auki ja puhelin piippasi lakkaamatta, ellei lehtimyyjä soittanut.

Perinteiset vallan linnakkeet horjuvat ja aikamme totuus on tehty tuhannesta näkökulmasta jotka kilpailevat huomiosta.

Pitkässä jatkumossa ei paljon hienommin aikaansa kuvastavaa taideteosta voisi toivoa.

 

Kaikesta huolimatta, tai juuri siksi, on taaskin kuultu täyslaidallinen mitä ihmeellisintä urputusta. On reagoitu muutamassa sekunnissa miettimättä edes yhtä kokonaista minuuttia. Ihmisillä on outo käsitys, että kirjan lukemiseen menee helposti viikko, elokuvan katsomiseen kaksi tuntia, ja iskelmän kuuntelemiseen kolme minuuttia, mutta taulusta pitää voida ymmärtää kaikki parissa sekunnissa. Rahvaan mielestä kuvataiteen kuuluisi olla helpoimmista helpoin taidemuoto, joka ei ikinä yllätä, järkytä tai ota kantaa. Jos maalaus on uudenlainen, niin se vasta suututtaakin.

Ilta-Lehden suosituin mielipide oli "Kamala tilkkutäkki." – No eikös tilkkutyö liity vahvasti suomalaiseen kansanperinteeseen!

Ilta-Sanomissa suosittiin kantaa "Olis vaan tehty normi muotokuva!" – Mutta eihän perinteistä presidenttimuotokuvaa voi Sauli Niinistöstä tehdä, kun ei hänellä ole muhkeita viiksiä!

Tyypilliseen tapaan ei syvällisiä perusteluja suosituimpien kommenttien tueksi esitetä. Nopeat mielipiteet eivät ole "argumentaatiota" lainkaan, vaikka Hesarissa jopa YÄK-huudahduksesta annetaan palkinnoksi "hyvin argumentoitu" -klikkaus**. Tätä Hesarin ratkaisua en ole ikinä ymmärtänyt, koska klikkauksilla ei yleensä arvostella argumentaation tasoa, vaan ainakin 90% yläpeukuista perustuu samanmielisyyteen.

 

Peili on isketty säröille. Kansalaissodan muisto elää vahvana rikkinäisen kansallisidentiteetin sirpaleissa. Silti presidentti-instituutiota yhä arvostetaan ja se säilyy koossa. Myös Niinistön kannatus oli vahvaa useiden eri kansanosien keskuudessa.

Monivärisessä maalauksessa voi lisäksi nähdä muistutuksen sateenkaarilipusta, joka kuvastaa useiden pienten vähemmistöjen yhteistä voimaa. Myös kansainvälisesti mitattuna ratkaisu on rohkea.

Luultavasti osin tahattomastikin teos avaa huikean määrän tulkintamahdollisuuksia, mikä kertoo siitä, että riskejä täytyy taiteessa ottaa. Pettymykset unohtuvat nopeasti ja epäonnistuneen tekeleen voi aina sulkea jonnekin siivouskomeroon, ja yrittää uusiksi.

Yrityksistä mieliin jäävät ne, joissa palaset ovat loksahtaneet kohdilleen, kuten tällä kertaa on käynyt (ei ehkä väriopillisesti, mutta symbolisella tasolla). Paradoksaalisesti taide on usein kiistatta onnistunutta, kun siitä kiistellään. Hieno teos siis ja klassikoksi jää!

 

_______________

*Wikipedia/YHTEISÖTAIDE = Taidekriitikko Otso Kantokorpi on huomauttanut, että yhteisötaide on tässä yhteydessä väärä termi. Sanalla on perinteisesti tarkoitettu avoimesti kaikkien tavoitettavissa olevaa taidetta, tai taidetta, jonka tekemiseen kaikki yhteisön jäsenet saavat osallistua. Kyseinen teos ei ole yhteisötaidetta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kollektiivisesti, tietyn ohjeen ja päämäärän mukaan tuotettua taidetta.

**Skepsis.fi/argumentointi = Määritelmän mukaan lyhyessäkin argumentaatiossa täytyisi olla erikseen väite ja sen perustelu, tai väitteen kontekstointia, määrittely-yritys tai edes jokin tarkka havainto, joka avaa keskustelusta aiemmin puuttuneen näkökulman. Tunnereaktio tai mielipide eivät yksinään (tai edes yhdessä) muodosta argumenttia.

Juho Nieminen
Sitoutumaton Espoo

Kirjailija. Humanisti, enemmänkin leveästi kuin korkeasti koulutettu. Riippuu päivästä olenko yleisnero vai diletantti. Jos onnistun olen yleisnero, jos epäonnistun, diletantti. Mitä enemmän uskallan epäonnistua, sen parempi yleisnero minusta tulee.

Viihdetuotantoa: https://soundcloud.com/user-82817550
Sähköposti: Monrepoo@gmail.com
Varhaisempia bloggauksia:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu