Presidentti Niinistön muotokuva on lähes täydellinen taideteos
Presidentti Sauli Niinistön muotokuva julkaistiin eilen. Sitä on kutsuttu mosaiikiksi, palapeliksi, kollaasiksi ja jopa yhteisötaiteeksi*, mikä on käsitteenä harhaanjohtava (lisää lopussa).
Teos kuvastaa kauniin traagisesti sitä, miten nykyajan Suomi on sirpaleinen, mutta sittenkin me kykenemme kutakuinkin esittävään lopputulokseen, kun yhdistämme voimamme. Kyseessä on siis yhteistyön ja kansan yhtenäisyyden ylitys.
Yhtä taiteilijaa ei ole tällä kertaa nostettu jalustalle, ja seppelöity ns. hovitaiteilijaksi, vaan kunnia on jaettu sadan eri taiteilijan kesken. Teos on siis poikkeuksellisen demokraattinen ja anti-elitistinen, vaikka toki jokainen näistä sadasta taiteilijasta voi nyt kokea olevansa jollain tavoin etuoikeutettu.
Samaan aikaan sadan taiteilijan teos luonnollisesti juhlistaa satavuotiasta Suomea, ja siinä suhteessa se on paljon vähemmän vastenmielinen kuin joku Tuntematon sotilas -vessaharja. Lisäksi teoksen sadan ruudukon lähempi tarkastelu varmasti paljastaisi monia kiinnostavia tyylejä ja yksityiskohtia.
Muotokuvan ansiosta tämä aika muistetaan historian hetkenä, jolloin ihmisten keskittymiskyky räjähti kappaleiksi liikojen virikkeiden pommituksessa. Nettiselaimessa oli sata välilehteä auki ja puhelin piippasi lakkaamatta, ellei lehtimyyjä soittanut.
Perinteiset vallan linnakkeet horjuvat ja aikamme totuus on tehty tuhannesta näkökulmasta jotka kilpailevat huomiosta.
Pitkässä jatkumossa ei paljon hienommin aikaansa kuvastavaa taideteosta voisi toivoa.
Kaikesta huolimatta, tai juuri siksi, on taaskin kuultu täyslaidallinen mitä ihmeellisintä urputusta. On reagoitu muutamassa sekunnissa miettimättä edes yhtä kokonaista minuuttia. Ihmisillä on outo käsitys, että kirjan lukemiseen menee helposti viikko, elokuvan katsomiseen kaksi tuntia, ja iskelmän kuuntelemiseen kolme minuuttia, mutta taulusta pitää voida ymmärtää kaikki parissa sekunnissa. Rahvaan mielestä kuvataiteen kuuluisi olla helpoimmista helpoin taidemuoto, joka ei ikinä yllätä, järkytä tai ota kantaa. Jos maalaus on uudenlainen, niin se vasta suututtaakin.
Ilta-Lehden suosituin mielipide oli "Kamala tilkkutäkki." – No eikös tilkkutyö liity vahvasti suomalaiseen kansanperinteeseen!
Ilta-Sanomissa suosittiin kantaa "Olis vaan tehty normi muotokuva!" – Mutta eihän perinteistä presidenttimuotokuvaa voi Sauli Niinistöstä tehdä, kun ei hänellä ole muhkeita viiksiä!
Tyypilliseen tapaan ei syvällisiä perusteluja suosituimpien kommenttien tueksi esitetä. Nopeat mielipiteet eivät ole "argumentaatiota" lainkaan, vaikka Hesarissa jopa YÄK-huudahduksesta annetaan palkinnoksi "hyvin argumentoitu" -klikkaus**. Tätä Hesarin ratkaisua en ole ikinä ymmärtänyt, koska klikkauksilla ei yleensä arvostella argumentaation tasoa, vaan ainakin 90% yläpeukuista perustuu samanmielisyyteen.
Peili on isketty säröille. Kansalaissodan muisto elää vahvana rikkinäisen kansallisidentiteetin sirpaleissa. Silti presidentti-instituutiota yhä arvostetaan ja se säilyy koossa. Myös Niinistön kannatus oli vahvaa useiden eri kansanosien keskuudessa.
Monivärisessä maalauksessa voi lisäksi nähdä muistutuksen sateenkaarilipusta, joka kuvastaa useiden pienten vähemmistöjen yhteistä voimaa. Myös kansainvälisesti mitattuna ratkaisu on rohkea.
Luultavasti osin tahattomastikin teos avaa huikean määrän tulkintamahdollisuuksia, mikä kertoo siitä, että riskejä täytyy taiteessa ottaa. Pettymykset unohtuvat nopeasti ja epäonnistuneen tekeleen voi aina sulkea jonnekin siivouskomeroon, ja yrittää uusiksi.
Yrityksistä mieliin jäävät ne, joissa palaset ovat loksahtaneet kohdilleen, kuten tällä kertaa on käynyt (ei ehkä väriopillisesti, mutta symbolisella tasolla). Paradoksaalisesti taide on usein kiistatta onnistunutta, kun siitä kiistellään. Hieno teos siis ja klassikoksi jää!
_______________
*Wikipedia/YHTEISÖTAIDE = Taidekriitikko Otso Kantokorpi on huomauttanut, että yhteisötaide on tässä yhteydessä väärä termi. Sanalla on perinteisesti tarkoitettu avoimesti kaikkien tavoitettavissa olevaa taidetta, tai taidetta, jonka tekemiseen kaikki yhteisön jäsenet saavat osallistua. Kyseinen teos ei ole yhteisötaidetta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kollektiivisesti, tietyn ohjeen ja päämäärän mukaan tuotettua taidetta.
**Skepsis.fi/argumentointi = Määritelmän mukaan lyhyessäkin argumentaatiossa täytyisi olla erikseen väite ja sen perustelu, tai väitteen kontekstointia, määrittely-yritys tai edes jokin tarkka havainto, joka avaa keskustelusta aiemmin puuttuneen näkökulman. Tunnereaktio tai mielipide eivät yksinään (tai edes yhdessä) muodosta argumenttia.
Voi olla taideteos – kun on niin monta taiteilijaakin ollut asialla. Mutta ei sovi valtionpäämiehen viralliseksi muotokuvaksi. Arvokkuus ja tolkku puuttuvat. My Little Ponykin mukana – lähinnä kuvakooste on vitsi.
Tarja Halosen muotokuva oli toisella tavalla huono. Istuu kuin – sanonko missä.
Ilmoita asiaton viesti
aivan samaa mieltä!! ei sovi yhtään Presidentin asemaan!
Ilmoita asiaton viesti
Oikein onnistunut teos.
http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/…
Ilmoita asiaton viesti
Minusta teos on heikko. Mutta Niinistö on sen ansainnut.
Ilmoita asiaton viesti
Hirvee teos
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on juuri Hesarin tasoista ”hyvää argumentaatiota”. Tuolla kommentilla voisit hyvin päästä suosituimpien listalle myös iltapäivälehdissä.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta Juho Niemen ajatuskuviot sopivat myöskin täydellisesti omiin ajatuksiini teoksesta. Se on hieno ajankuva tästä sirpaleisesta maailmasta, josta ei oikein kukaan enää saa niin ehjää kuvaa kuin se joskus on ollut.
Kansalaissodan muistot ja kärsimykset löytyvät mustista aukoista, mutta myöskin ilo ja toive itsenäisestä ja vapaasta Suomesta. Historia on siinäkin hyvin mukana, jos vain antaa mielikuvituksensa lentää. Kollaasi antaa siihen hyvät mahdollisuudet.
Taivaan- ja lippumme siniset sävyt ja turkoosien eri värikirjot luovat edelleen mieleen iloa ja jopa kansallista ylpeyttä kaikesta hyvästä mitä meille suomalaisille kuitenkin on runsain mitoin suotu.
Arvokkaat ja pönöttävät herrojen kuvat eivät juuri ketään enää innosta, ne kuuluvat johonkin menneeseen aikaan, jota ei enää kaivata. Näin oletan?
Minusta Niinistö sai ja valitsi itselleen parhaan mahdollisen teoksen, joka kuvaa myös jotenkin häntä itseään. Hyvänä kirjoittajana/kirjailijana hänellä on myös hyviä ajatuksia, eikä vain politiikassa. JA jos oikein häntä arvioin, niin hän on myös edelleen hyvin maanpinnalla pysyvä vaatimatonkin mies, joka ei pönötä kuin pakosta, jos tietää sitä häneltä odotettavan.
Ilmoita asiaton viesti
Loistava teos!
Ilmoita asiaton viesti
Juuri kohteensa näköinen!
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä, mutta en tällä kertaa klikkaa tykkäystä, koska argumentaatio on jäänyt varsin vähäiseksi. Edellä jo vastakkaisen mielipiteen esittäneen kohdalla toimin samoin, joten täytyy olla tasapuolinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki blogistin perustelut ja älykkäät analyysit ovat toki oikeita ja kunnioitettavia. Mutta taideteoksen hyvyyttä tai huonoutta ei koskaan voi suoraan johtaa tuollaisista perusteluista. Jos teos kaikista noista perusteluista huolimatta tuntuu aivan kaamealta, niin kuin se monesta tuntuu, niin silloin se on näille ihmisille kaamea. Mikään hieno perustelu ei sitä muuksi muuta. Sen sijaan upea taideteos tuntuu upealta vaikka ei osaisi sitä ollenkaan perustella. Eli taide-elämys tai esteettinen elämys ei koskaan ole osiensa summa, vaan jotain vähemmän tai enemmän kuin se. Itselleni tulee mieleen noista pikkuruuduista yhdistettynä kasvokuvaan kaikenlaiset sairaalloiset asiat, virukset, ihotulehdukset ja epämuodostumat. Toki nekin voivat kuvata kohdettaan, mutta…
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, makuasioista ei voi kiistellä. Itselleni tämä on yksinkertaisesti mielenkiintoista avantgardea, joka ei juuri koskaan ole tylsää eikä tosikkomaista taidetta.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä päästään nyt siihen kysymykseen, että mikä on taiteen tehtävä tai millä kriteereillä sitä tulisi arvioida. Sanot, että jos ”taide tuntuu kaamelta… silloin se on kaameaa (näille ihmisille)”.
Kaameutta usein kuvataan samoilla adjektiiveilla kuin ruokaa (”MAKUASIA”), joten esteettisen kokemuksen vertaaminen on helppo rinnastaa ruokaan. Itse olen sillä linjalla, että lasten pitää syödä riittävästi, eikä oksettavaa ruokaa saa pakottaa, koska sitten lapsi ei syö riittävästi ja ruokailuun kehittyy traumoja. Mutta kaikkea pitää kumminkin maistaa, ja täytyy syödä monipuolisesti.
Jos muotokuvaa ajatellaan taiteena, se mielestäni täyttää tehtävänsä, koska se herättää keskustelua ja tuottaa elämyksiä, mutta jos sitä ajatellaan virallisen aseman kautta, se ei välttämättä täytä tehtäväänsä kohdellessaan kansalaisia tasapuolisesti. Voisi ajatella, että virallisen taiteen tulisi olla demokraattista sitäkin kautta, että se selviää äänestyksestä: HYVÄ vs HUONO. Tämä ei varmaankaan selviäisi.
Tuo mitä sanot pikkuruuduista on erittäin hyvää analyysia ja avaa uutta näkökulmaa. Ihotaudit eivät herätä erityisemmin ruokahalua. Kiitos hyvin perustellusta näkemyksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Kriitikoiden kannattaa vilkaista Tarja Halosen muotokuvaa ennen kuin kauhistelevat tätä. Eipä Mahtisaarenkaan muotokuva aivan perinteistä mallia enää ollut.
Kyllähän S. Niinistön valokuvakin herätti kummastusta, kun näytti jotenkin aivan kummasti fotoshopatulta.
Itse ehkä pitäisin perinteistä tyyliä enemmän presidentin arvoon sopivalta. Presidentin virassa kun muutenkin viljellään paljon perinteistä teemaa, asustusta ja imagoa. Toisaalta muotokuva on hyvä irtiotto siitä ja kuvastaa aikaamme ehkä paremmin kuin perinteinen muotokuva. Aikaamme kuuluvat monet näkökulmat ja teos hyvin korostaa sitä – ja ehkä sitä kuinka Niinistö on ehkä enemmän koko kansan presidentti kuin kukaan aiempi.
Ilmoita asiaton viesti
Niinistö on oikeasti rikkaan kokoomuslaisen rahaeliitin presidentti, ja niillä liike-elämän raharikkaiden miljoonilla tyhmälle kansalle on propagandan avulla saatu syötettyä tämä ”koko kansan presidentti” -hömpötys. Kun Lennu on niin söpö, Jenni on niin kaunis, ja, oi, kun tuli se vauvakin.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan OK muotokuva.
”Lähes täydelllinen” on osuva ilmaus, koska täydellistä taideteosta ei taida olla olemassa.
Voisiko blogistia pyytää laittamaan kuvan yhteyteen sen lähde ja merkintä kuvan omistajan suostumuksesta kuvan käyttöön?
Ilmoita asiaton viesti
Haluaisin tähän kohtaan blogisti Niemisen vastauksen, koska ko. asia tuntuu olevan nyt ns. ”kuuma aihe” ja US:n säännöissäkin kuvien käytöstä on selkeät ohjeet.
Päätoimittaja Markku Huusko – Miten US:n ohjeet soveltuvat tähän tapaukseen?
Ilmoita asiaton viesti
Hei. Anteeksi kun en ole nopeammin vastannut. Kuva on löydetty jostakin virallisesta lehdistötiedotteesta tai vastaavasta. Olen itse rajannut pois kehykset.
En löytänyt siihen liittyen valokuvaajan nimeä silloin, kun se löysin, (etsin kyllä), enkä siksikään laittanut lähdettä, kun olisi pitänyt luetella myös ne 100 taiteilijaa jotka sen tekemiseen ovat osallistuneet. Jos olisin käyttänyt jonkin median kuvaa, olisin nimennyt kyseisen median tai valokuvaajan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia Juho selvennyksestänne.
Itseasiassa minua ei häiritse se, ettei käyttämäänne kuvaa ole lähdemerkitty. Siitä on tuskin kenellekkään aiheutunut haittaa. Minua häiritsee se, että esimerkiksi kuvien käyttöoikeudesta tärkeillään ja hurskastellaan tekiänoikeuslaeilla jne., mutta käytännössä asia tärkeys vaikuttaa olevan hyvin subjektiivista. Usarillakin on tiukat ohjeet sen suhteen, millaista kuvamateriaalia blogeihin voi liittää, mutta ohjeiden noudattamisvaatimuksia näyttäisi moduloivan jokin seikka, joka ei täysin noudata yhdenmukaisuuden ja logiikan periaatteita.
Minusta tämä blogimerkintä on hyvä referenssi mahdollisissa tulevissa dispuuteissa.
Ja olen samaa mieltä Presidentin muotokuvasta. Joka kerta sitä katsoessa se muuttuu paremmaksi. Merkki hyvästä taiteesta.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan ihan sama, minkälainen kuva tuo on. Se on taiteilijan näkenys, ja siihen siis tyytyminen. Mitähän nuo pikkukuvat muuten synboloivat, niissä on varmaan joku elämää suurempi ja tulkinnallinen merkitys ?
Ornamentteja, my little pony jne.
Ilmoita asiaton viesti
Söpö punatulkku puuttuu.
Ilmoita asiaton viesti
Omalla facebook-sivullani jo kommentoin presidentin muotokuvaa.Kuvan ansioiksi on luettu muun muassa se, että se sadan kuvan koosteena kuvastaa pirstaleista aikaamme. Voi sitä noin perustella,jos kuvattavana on ensisijaisesti olennainen ajastamme.Kuva heijastaa myös ajan ja ihmisten elämän hektisyyttä. Jotkut ovat sitä mieltä, että yhteisöllisyyttä. Muotokuvanhan pitäisi heijastaa kuvattavan henkilön persoonaa, ei etsiä ajan ilmiöitä Mielestäni kuvassa ei näy presidentti Niinistön persoona ollenkaan.Valitun kuvaustavan puolustajatkaan eivät perustele kantaansa muuten kuin ajan kuvauksella.Muotokuvan pitäisi arvostaa kuvaamaansa henkilöä. Mielestäni kuva ei arvosta presidentti-institutiota eikä presidentti Niinistöä. Toki voidaan ja täytyykin tehdä kyllä paljontaidetta, joka on uusia uria aukovaa, rikkoo perinteitä, sokeeraa, yllättää.Mutta ei, totta vieköön, presidentin muotokuvaa tehtäessä menetellä noin. Ei arvostetun henkilön, valtion päämiehen,muotokuvaa pidä ottaa uutta luovan taiteen koekappaleeksi. Tuo kuva voisi sopia esimerkiksi Suomi 100-juhlavuoden julisteeksi.Presidentti Niinistöhän on paljon muutakin kuin tuo juhlavuosi.Ei kai tämä aikammekaan ihan noin särkynyt ja karvnevalisoitunut kauttaaltaan ole. Haluaisin muistaa muutakin ”oleellista” tästä ajasta.
Ei presidentti Halosenkaan muotokuva ihan onnistunut ole. Jotain Tarja Halosen persoonasta siinä kyllä kuvataan,ja värit ovat lämpimän hehkuvat. Mutta ei sittenkään se ole presidenttiä arvostava.
Kertovat nämä kuvat paljon tämän ajan ihmisten suhtautumisesta presidenttiin.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin aiheellinen näkökulma.
Ilmoita asiaton viesti