Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

JOS OLISIN PRESIDENTTI

  • Kevätpörriäinen 1968
    Kevätpörriäinen 1968
  • Kevätpörriäinen 1968
    Kevätpörriäinen 1968

(KEVÄTPÖRRIÄINEN 1968 -kollaasi.)

Jos olisin presidentti, ostaisin komean hevosen ja ratsastaisin sillä pitkin kaupunkia. Kun kadun toiselta puolen joku huutaisi minulle, minä huutaisin aina reippaasti takaisin. Ei sillä väliä, miten leveä katu.

Hoitaisin kaikki Suomen veroasiat ajallaan ja syyslomalla matkustaisin Pohjoiselle Jäämerelle kalastamaan turskaa ja makrillia. Myös lähtisin aina Venäjälle metsästämään jäniksiä, jos kutsu käy. Mutta jos minun vaimoni olisi kipeänä, jättäisin hänet kotiin makaamaan.

Sitten lähtisin Amerikan matkalle. Lentäisin yöllä suihkukoneella yli myrskyävän meren, toiselle puolelle maailmaa. Ja minun ei tarvitsisi maksaa ollenkaan, vaikka nukkuisin täysikultaisessa sängyssä.

Hotellissa söisin aamupalaksi kananmunakokkelia, paahtoleipää ja muroja, joisin appelsiinimehua. Aulassa tapaisin Amerikan presidentin, joka on tullut minua hakemaan. Sitten menisimme yhdessä kansallismuseoon.

Jos olisin presidentti, menisin jokaiseen juhlaan ja hautajaisiin. Mutta kun televisiossa olisi pitkä vastaanotto, en minä ehkä jaksaisi mennä. Niin montaa kätellessä voisi käsi tulla kipeäksi. Presidentin omissa juhlissa ojentaisin käteni vain kilteille. Kutsuisin myös köyhät kylään, ettei aina tuommoisia laulajia ja esiintyjiä.

Jos sitten tulisi uudet vaalit, niin minä sanoisin: Minä en vaihdu, kuulkaas niin!

Maanantaina söisin kanaa ja uunimuussia. Ajaisin pääni kaljuksi. Saisin nukkua aamuisin kaikessa rauhassa. Vasta iltapäivällä sallisin ministereiden tulla luokseni kyselemään neuvoa. Vastaisin heille sohvalla makoillen, ja palvelija löyhyttelisi minua sinisiksi maalatuilla kotkan sulilla. Joka päivä pöydässä olisi härän sisäfilettä.

Pitäisin kiinni siitä, että peilien kehykset ovat täyttä kultaa, eivätkä pelkästään kullattuja. Muut eivät ehkä eroa näkisi, mutta minä tietäisin itse.

Söisin aina tiistaisin kalapihvejä ja perunaa ja keskiviikkona lihapullia ja muussia. Olisin kylläinen mies. Minä tulisin koneella, ja toiset ottaisivat valokuvia. Minulla olisi kultakello ja kellossani päivyri. Määräisin soveliaasti maatamme.

Söisin uunikanaa iltapalaksi, aina kun tekee mieli ja joisin sampaniaa. Torstaisin söisin hernekeittoa. Söisin päälle niin paljon pannukakkua, että halkean. Sitten olisin puoliskopresidentti. Käskisin, että veroja täytyy nostaa, määräisin nostamaan myös korkoja, ja puoliskoni sanoisi samat sanat.

Työnjohtajilta vähentäisin vähän palkkaa. Alentaisin ministereiden ja kansanäänestäjien palkkaa tuntuvasti. Oma palkkani kyllä saisi olla samassa. Presidentti saa palkkaa kaksitoista miljoonaa kuukaudessa.

Nuorille järjestäisin kerhotiloja ja antaisin kaikille luvan piirrellä koulukirjojen valkoisiin kohtiin. Määräisin matikankirjojen kolmioille ja neliöille paremmat värit. Vanhuksille rakentaisin vanhainkoteja ja toimittaisin sinne hyviä ja ystävällisiä hoitajia. Taloihin laittaisin isompia pihoja. Kaikkea tätä tekisin. Järjestäisin invaliideille juhlia.

Laittaisin Helsingin herrat yhtä pieneen asuntoon kuin missä meidän perhe asuu. Ja laittaisin heidät samaan palkkaryhmään. Käskisin, että jätskikioskit olisivat talvellakin auki. Minä en salaisi mitään kansalta. Tekisin mitä presidentit tekevät.

Lopuksi minä panisin säännön, että pikkulintuja ei saa ampua.

Matkustaisin valtion rahoilla ja ostaisin ison laivan ja purjehtisin kauas, enkä tulisi ikinä takaisin.
Paratiisirannalla minulla olisi aurinkolasit, ettei kukaan sukulainen tunnista. Kulkisin sortseissa ja frakki päällä ja tennarit jalassa. Neuvottelisin puhelimessa siitä Suomen työttömyydestä. Jos asioita ei alkaisi tapahtua, uhkaisin ottaa uudet miehet valtion asioita hoitamaan.

Kasvattaisin palmun ja ostaisin marakatin, joka osaa kiivetä palmuun. Pitäisin aika paljon juhlia, mutta ei semmoisia, että pitää kätellä tuntikausia, vaan että kun vieras tulee, menee hän vain sisälle ilman jonottelua ja ottaa itselleen salaattia. Kohteliasta kyllä olisi, jos tullessaan sanoo ”Moi!” ja esimerkiksi ”Mukava taas nähdä" tai "Kivaa kun kutsuit!” ja eteisessä kättelee hovimestaria, tai ketä tulee vastaan: ”Hauska tavata! Mikä sinun nimesi on?”

Antaisin muiden juhlia ja itse istuisin takapihalla rantatuolissa. Katselisin palmua ja kuinka marakatti kiipeää. Olisin onnellinen.

Mutta jos itse saisin valita, niin minä en kuitenkaan haluaisi olla presidentti.

 

LINKKI - 1981 Podcast "Ministerin välikohtaus": https://soundcloud.com/user-82817550/ministerin-valikohtaus-kasper-salonen-talvikki-eerola

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pecmak kuva
Pekka Mäkinen

Lunkit päivät tällä resitentillä vai pitäisikö sanoa kuninkaalla?

Toimituksen poiminnat