*

Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

Historiatietoisuuden inflaatio

Vuoden 2016 katsotuimpien elokuvien TOP-10 listalla on pelkästään elokuvia, joissa eläimet puhuvat tai joissa ihmisillä on supervoimia.

http://www.boxofficemojo.com/yearly/chart/?view2=worldwide&yr=2016&p=.htm

Sitten sijalla 11. tulee X-Men:Apocalypse ja sijalla 12. Kung-fu Panda 3...

Sijalla 13. Fantastic beasts... sijalla 14. Warcraft... vasta sijalla 15. on Jason Bourne, mutta myös siinä on päähenkilöllä yli-inhimillisiä kykyjä.

Jos etsitään elokuvaa, missä juoni ei perustu yliluonnollisiin tapahtumiin, niin lähin sellainen lienee uusi Bridget Jones sijalla 31.

Tähän on siis tultu. Vaikeiden aikojen tiedetään lisäävät eskapistisen viihteen suosiota. Animaatiot ovat menestyneet vuosikymmeniä ja tiesin, että sarjakuvien supersankarit ovat menestyneen viime vuosina. En kuitenkaan osannut kuvitella, miten kauaksi historialliset tai edes realismiin pyrkivät elokuvat ovat pudonneet listojen kärjestä.

Edellinen Top10-elokuva, jossa pyritään jokseenkiin realistiseen maailman kuvaukseen, on Kauhea kankkunen 2 vuodelta 2011.

Käytännössä koko 2000-luvulla ei ole lippuluukuilla menestynyt yksikään historiallinen elokuva tai realistinen ajankuva, ellei realistiseksi ajankuvaksi hyväksytä Fast & Furious -elokuvia ja James Bond -elokuvia.

Menestynein historiallinen elokuva on Ridley Scottin Gladiator vuodelta 2000, mutta siinäkin keskushenkilö ja iso osa tarinasta oli pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Elokuvat ovat tietenkin vain yksi viihteen muoto, mutta monesta muustakin ilmiöstä päätellen otteemme historiaan on pahasti katoamassa.

Jos vuosien 2015 ja 2016 listojen tuijottaminen ei ole kyllin masentavaa, niin voit itse vilkaista mitä elokuvia katsottiin vuonna 2014:

https://en.wikipedia.org/wiki/2014_in_film

tai vuonna 2013:

https://en.wikipedia.org/wiki/2013_in_film

Sentään Gravity (2013) yritti kuvata avaruudessa leijumista, kuten viime vuonna epäuskottava The Martian (2015), jossa Matt Damon joutuu yksin selviytymään Marsissa. Lähes jokaisen vuoden listalle mahtuu yksi ison budjetin tieteiselokuva. Kaavaa täydentävät Interstellar (2014) sekä tuore Arrival (2016).

Televisiosarjoissa historiallista juonittelua on nähty paljon enemmän. Isoja sarjoja on tuotettu Roomasta, viikingeistä ja renessanssin ruhtinaista. Nämä sarjat erovat kuitenkin hyvin vähän Game of Thronesista, jossa on lohikäärmeitä ja monenlaista magiaa. Ajankuva on kyynistä ja julmuus ylikorostuu. Historia näyttäytyy pelkästään sodan ja hirmutekojen näyttämönä.

Fantastiset narratiivit ja fiktion kirkko

Historian valossa supersankarien suosio ei ole mitään uutta. Antiikissa oli titaaneja ja juonittelevia jumalia. Viikingeillä oli jumalia, jättiläisiä ja peikkoja. Samoin intiaaneilla, japanilaisilla ja intialaisilla on ollut sekä kosmisia jumalvoimia että eläinten ominaisuuksia saaneita yli-ihmisiä. Jopa keskiajan kristillisyys, joka kielsi muut jumalat, salli enkelien ja demonien ottaa heidän sijansa kansan maagisessa mytologiassa. Pyhimystarinat sisälsivät monia yliluonnollisia tapahtumia.

On ilmiselvää, että maallistuneessa ajassamme tarvitaan korvikkeita. Supersankarisarjakuvat olivat aluksi suosituimpia nörttipiireissä, joissa maailmankuva muilta osin on materialistinen ja asenneilmapiiri korostaa rationaalisuutta. Fantasia muodostaa toisen todellisuuden, jossa kaikkeen mahdottomaan saa uskoa kritiikittömästi. Fiktiivisessä narratiivissa voi rentoutua ja kokea luonnollisia ihmetyksen ja taikauskon tunteita, sekä seurata eeppistä hyvän ja pahan välistä taistelua. Ongelmat ratkeavat taikasauvaa heilauttamalla.

Näillä maailmoilla on kuitenkin kaikkina aikoina tarkat sääntönsä. Supersankariuniversumien kohdalla puhutaan "virallisesta kaanonista", mikä on paljonpuhuvaa. Vain tietyt kertomukset ja tietyt hahmot pääsevät kaanoniin, aivan kuten teologiassa. Kyse ei siis ole niinkään luonnonuskonnosta, vaan tarkasti hierarkisesta "fiktion kirkosta", jossa vallitsee tarkat luonnonlait ja käyttäytymiskoodit.

Todellisuus määritellään ensin narratiivien kautta, eli fanien suosimat kertomukset ja niiden kirjoittajat saavat etusijan, kun määritellään virallista kertomuslinjaa. Jos jonkun hahmon kuolema on esimerkiksi kerrottu dramaattisesti ja fanikunta rakastaa sitä tarinaa, se nousee helpommin osaksi kaanonia, hieman kuten Raamatun kirjoja valittaessa painoarvoa oli sekä tarinan vetovoimalla (esim Job), sekä oppisisältöhen yhteensopivuudella. Tylsät kirjat saattoivat päästä kaanoniin, jos niihin sisältyi tärkeä sääntö, joka antaa valtaa ylipapeille. Silti kansa olisi suuttunut, jos jännittävimmät tarinat sivuutetaan.

Roomalaiset poliitikot kutsuivat toisilleen lähettämissään kirjeissä oman aikansa jumalia hyödylliseksi hölynpölyksi, jolla kansa pidettiin tyytyväisenä. Monille muillekin tarinat olivat vain vertauskuvallisia. Sokrates joi myrkkymaljan "pilkattuaan jumalia", mutta kaikki tiesivät, että oikea syy tuomiolle oli se, että hän piti pilkkanaan vallanpitäjiä.

Ihmisen rationaalisuus on vain sosiaalinen naamio, jonka taustalla vaikuttavat samat ikiaikaiset intohimot ja kaipuu fantasiaan. Ulkopuolisen silmin maagikkojen kädenliikkeet ja värikkäät asut näyttävät naurettavilta, kuten japanilaiset animet tai Intian Bollywood-musikaalit meille, jos emme ole perehtyneet niiden estetiikkaan ja lakeihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Katsoin tänään Haluatteko Miljonääriksi kisaa. Tyypillinen tilanne oli kun aikuinen mies osasi vastata kuin apteekin hyllyltä pelimaailman virtuaalihahmoja koskeviin kysymyksiin sekä tuoreita pop-aiheita tai leffoja koskeviin kysymyksiin, mutta kun piti tietää oliko Ranskan suuri vallankumous tapahtunut 1500-luvulla, 1600-luvulla, 1700-luvulla vai 1800-luvulla, niin jo tarvittiin "oljenkorsia" avuksi.

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen

Joskus yritin hahmottaa sitä tietomäärää, joka pelkästään Pokemonien harrastaminen vaatii ja tulin kutakuinkin siihen tulokseen, että samalla tuntimäärällä ja vaaditulla aivokapasiteetilla (kaikkien olentojen nimet ja erityiskyvyt ja kehitysasteet) voisi oppia uuden kielen alkeet tai suorittaa perusopinnot jostakin reaaliaineesta, esimerkiksi alkuaineiden jaksollisen taulukon. Pokemonien ohella on Harry Potterin maailma ja Sormusten herran maailma ja monta muuta, jotka kaikki osataan kannesta kanteen.

Kenties on pieni toivo siitä, että tietokoneohjelmia opitaan joskus käyttämään opetuksen apuvälineenä niin, että se oikeasti auttaa keskittymään asioihin jotka ovat todellisia. Youtuben ansiosta itse asiassa kohta osaan nimetä kaikki alkuaineet, kun olen seurannut sellaista videosarjaa. Toisaalta onko lopulta sen kummempi asia, kun ne voi tarkistaa, jos ei muista?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Voisikohan sitä ns. Pirkkalan monistetta (1974) käyttää elokuvakässärin pohjana? Mistäkö tämä tuli mieleeni? Tästä:

"Ajankuva on kyynistä ja julmuus ylikorostuu. Historia näyttäytyy pelkästään sodan ja hirmutekojen näyttämönä." Pirkkalan materiaalissa klassinen historia valtionpäämiehineen, valtakunnanrajoineen ja rauhansopimuksineen on siirretty syrjään, ja "narratiivia" hallitsevat kapitalistinpeijakkaat.

PS. En lupaa että The Pirkkala Declaration muodostuisi kassamagneetiksi.

Toimituksen poiminnat