*

Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

Kansalaisten vuosikatsastus

Eilen Yle uutisoi Lieksan syrjäkylillä asuneesta erakosta, joka eli 14 vuotta ilman työtä tai yhteiskunnan tukia. Veli oudoksui sitä, miten vähän erakon elämä hetkautti viranomaisia:

– Eikö verottajaa kiinnosta se, mistä sinä saat tuloja? Teetkö pimeää työtä vai millä sinä elät, kun et saa mistään myöskään avustuksia? Tämä minua ihmetyttää.
– Suomi sanoo olevansa jokinlainen hoivavaltio, mutta minä taidan olla eri mieltä siitä asiasta.

http://yle.fi/uutiset/nain_eli_ja_kuoli_lieksalainen_erakko__14_vuotta_vapaaehtoisesti_yhteiskunnan_tukien_ulkopuolella/8815380

Yhteiskunnan suhtautuminen on rajusti erilaista ennen ja jälkeen armeijan. Armeijan pakoileminen vaatii ponnisteluja ja sinne tarvittaessa vaikka raahataan kotoa sotilapoliisien kyydissä. Armeija oli myös kokemuksena mieleenpainuva. Etenkin alokasaikana oli kiehtovaa kuinka kaikki säädyt elivät samassa tuvassa samanarvoisina, eli yhtä arvottomina.

Omassa tuvassani oli yksi valmis maisteri, työelämässä kiinni oleva kokki, pari tuoretta ylioppilasta sekä pari suoraan ammattikoulusta tullutta jätkää, joille kaikki koulu ja pakollisuus oli vastentahtoista. Joku oli naimisissa ja joku toinen ei ollut koskaan edes seurustellut. Oli upeaa miten hyvin jengi lopulta tuli toimeen.

Armeijan jälkeen yhteiskunnasta ei ole paljoa kuulunut. En ole saanut kutsuja rokotuksiin tai hammastarkastuksiin. Kun olen jäänyt työttömäksi, ei minua ole ohjattu ilmoittautumaan työttömäksi tai hakemaan rahaa sossusta. Jos ei kaveri neuvo, niin neuvoja ei tipu.  Äänestysoikeudesta ja veroista sentään muistutetaan kirjeellä.

Tilanne on kuulemme toinen, jos on säännöllisessä työsuhteessa. Monilla työpaikoilla terveystarkastukset ovat normaali käytäntö - tai näin olen siis kuullut. Freelancerin tai yrittäjän elämä on hyvin toisenlaista. Hammastarkastus muistuu mieleen, kun leikaperässä vihloo.

Armeijakokemukset tulivat mieleeni Suomi-teosta nro 12/18:

http://yle.fi/uutiset/tama_on_minun_suomi-tekoni__katso_18_ideaa_suomen_parantamiseksi/8797190

Elina Kiiski-Kataja velvoittaisi erilaiset ihmiset tutustumaan toisiinsa "kansalaisleirillä".

Hän toisin sanoen ehdottaa, että myöhemmälläkin iällä yhteiskunta muistuttaisi erilaisten ihmisten olemassaolosta. Kansalaisleiri voisi hyvinkin olla rippikoululeiri 2.0 tai alokasleiri 2.0, enkä pahastuisi kummastakaan.

Idea on sikäli hyvä, että 30 tai 40-vuotiaana alkaa edellisestä kohtaamisesta eri säätyjen kanssa monella olla jo pitkä aika. Viikon leiri vaikkapa Lapissa kerran kymmenessä vuodessa ei varmaankaan tulisi kansantaloudelle liian kalliiksi. Ainakin olisi vaikea asua 14 vuotta putkeen erakkona, koska yhteiskunta muistuttaisi olemassaolostaan. Nykyistä vaikeampaa myös olisi jumiutua ideologiseen kuplaan, oli kyseessä sitten Kallion väitetyt punavihreät, kansallismieliset katupartiot tai elinkeinoelämän kabinetit. Stadilaisille voisi tehdä hyvää pakon edessä joutua Kehä III:sen ulkopuolelle edes kerran kymmenessä vuodessa.

Tutkijoille kansalaisleiri tarjoaisi hyvää dataa siitä, paljonko keski-ikäiset juoksevat Cooperin testissä ja miten monelta onnistuu vaikkapa nuotion sytyttäminen. Hektisessä työelämässä olevat uraohjukset saisivat pakollisen, maksetun viikon loman, ja etäisyys arkeen saattaisi poikia ideoita. Monet mielenterveysongelmat havaittaisiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Sekin hyvä tällaisessa "ikävässä velvoitteessa" olisi, että aikuiset saisivat muistutuksen siitä, millaista on olla lapsi, kun joku pompottelee ja kyttää. Holhouksesta minulla ei nimittäin ole ollut kokemuksia sen jälkeen kun ensimmäisen kerran ilmoittauduin työttömäksi. Nyky-Suomessa paljon puhuttu "holhousyhteyskunta" on joulupukin tai hammaskeijun kaltainen tarina, joka uppoaa lapsiin, mutta häpeäkseni itse havahduin vasta kolmekymppisenä siihen, että se on pelkkää satua.

Lomakkeiden ja liitteiden täyttämisen sijasta ottaisin ihan mielelläni ohjattua liikuntaa, sosiaalisuutta, raitista ilmaa ja luontoelämyksiä - kuten aikoinaan armeijassa. Annan siis kansalaisleirille täyden kannatuksen.

Kun kerran autotkin katsastetaan kerran vuodessa, se ei olisi liikaa vaadittu, jos kansalainen katsastettaisiin edes kerran 10 vuodessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Logoht kuva
Susanna Hyrkäs

Pakko yhtyä mietteeseesi! Loistava kirjoitus kaiken kaikkiaan!

Minna Hänninen

Vastustan kansalaisleiriä, koska olen erakko.

Erakon tarina on kerrottu hänen veljensä näkökulmasta ja veljen mielestä erakon elämä oli synkkää. Totuutta asiasta ei tiedä, koska erakko on kuollut, joten hänen mielipidettään ei voi enää kysyä.

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen

En sano ettei elämä erakkona maistuisi välillä minullekin. Tässä tapauksessa melko suoraan myönnetään että Lieksan erakko poistui oman käden kautta. Elämä ei siis tainnut olla niin auvoista. Absoluuttinen köyhyys ei sekään aina ole valinta. Monet jäävät ilman toimeentulotukea, koska eivät fyysisesti tai henkisesti jaksa kulkea pitkiä matkoja ja käydä läpi mutkikasta prosessia, kun selvitellään taustoja ja täytetään lukuisia lomakkeita. Viimeisten tukien saaminen on tässä maassa toivottoman vaikeaa. Ei masentunut tai luonteeltaan arka ihminen useinkaan pääse toimeentulotuen piiriin, eikä kukaan välttämättä edes neuvo miten se tehtäisiin.

Minna Hänninen

Jos erakko olisi jättänyt viestin, jossa kerrottaisiin itsemurhan johtuvan hänen erakkona olemisestaan, niin voisin uskoa sen syyksi, mutta elämä voi olla ankeaa muutenkin. Tai sitten hän vain teki harkitun päätöksen.

Se on totta, ettei kukaan tule lomakkeita täyttämään puolestasi, mutta kyl täällä maalla ainakin jonkinlainen huolenpito tai perään katsominen on. Holhoamista en ole kokenut tai kaivannut, mutta en väitä, etteikö joku voisi sen tarpeessa olla.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Otitko huomioon, että joillakin saattaa olla mahdollisuus ja vakaa halu elää yhteiskunnan ulkopuolella omissa oloissaan (minä en uskokaan, etä uutisissa mainittu lieksalainen mies olisi kuollut katkerana tai epätoivossa) - pakko-osallistava yhteiskunta olisi heidän kohdallaan suunnaton vääryys...

Itse osaan yöpyä metsässä pelkissä ulkovaatteissa, tuijottaa loputtomiin saakka nuotion loimuun ja etenkin olla irrallaan sosiaalisen elämän paineista ilman tarkoitusta varten räätälöityä leiriäkin...

Toisaalta kansalaisleirillä voi nähdä olevan mainitsemasiasi hyötyjäkin...

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen

Jutussa kirjoitetaan: "Erakkoveljen olisi pitänyt osallistua sukulaisen hautajaisiin. Se oli se viimeinen niitti.
– Hän ei kestänyt sitä hautajaisiin lähtöä ja sosiaalisia tilanteita, Timo Patronen pohtii.
Kaksi päivää ennen tädin hautajaisia hän päätti elämänsä."

Vaikea tuosta sanoa millä muilla tavoin henkilön elämä oli vaikeaa - oliko sairauksia tai puristiko köyhyys pahastikin. Mikään ei varmaan olisi estänyt piilottelemasta metsissä kunnes hautajaiset olivat ohitse. Tuskin sen takia kukaan itseään tappaa että välttyy tapaamasta sukulaisiaan.

Vakaa halu elää yhteiskunnan ulkopuolella tai omissa oloissaan on ehkä aikoinaan tuonut Suomeen esi-isiämme ja yksinäisyyden kestäminen on ehkä kansaluonteemme piirre, etenkin Kainuussa tai Lapissa. Ei harvaan asutuilla seuduilla säilyisi järjissään, ellei yksinäisyydestä myös jollain tasolla nauttisi. Samaan aikaan ihmisen on vaikea itse arvioida siten milloin mökkihöperöisyys ottaa vallan.

Jos asuisin eristyksissä niin en haluaisi ainakaan omistaa televisiota. On vaikea kestää nytkin sitä, miten hektistä monen elämä on ruudussa, sekä pinnallista, ja miten paljon siihen kaikkeen liittyy odotuksia ja vaatimuksia. Kirjoja lukemalla pääsee lähemmäs ihmisten ajatuksia ja kokemuksia. Kirjoista on enemmän "ystäväksi". Mökilläkin televisio rikkoo rauhan ja tekee levottomaksi.

Toimituksen poiminnat