Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

Kieli on kitsaan kansanluonteen kuvastin

Poliitikkomme ovat kauan ylpeilleet sillä, miten ainoana maana olemme maksaneet pois sovitut sotavelkamme. Pitkistä etäisyyksistä ja kalliista infrastruktuurista huolimatta Suomi on ottanut muuhun eurooppaan nähden vähän velkaa. Viime viikolla Moody's säilytti luottoluokituksemme AAA:ssa ja saisimme lainaa negatiivisella korolla, jos hallitus ei niin kammoaisi velkaantumista.

Sana säästö on johdos sanasta sää, ja säästämisellä lienee tarkoitettu säähän varautumista.

Sana varallisuus tulee myöskin varannoista ja varastoinnista. Sekin siis liittyy armottomaan talveen, johon suomalaisten on täytynyt osata sopeutua. Nykyisen taloudenpitomme kieli on vanhaa perua, ja kuvastaa varovaista kansanluonnetta, joka on tottunut niukkuuteen. Varoissaan oleminen edellyttää monien varotoimien tunnollista noudattamista.

Kun päämisterimme sanoo että meidän on pakko - huomaa, kuinka sana pakko muistuttaa epäilyttävästi sanaa pakkanen. Pakkanen tarkoittaa, että on tosi kyseessä. Ja sanasta tosi on juonnettu totinen, jolla alkujaan on tarkoitettu realistia, ei niinkään tylsimystä. (Se ei liity siihen "totiin", jota ruotsalaiset juovat.)

Tilanteemme on vakava, ja kun ihminen ymmärtää tämän elämän totisuuden ja vakavuuden, hänellä on toivoa olla vaka+varainen. Suomalainen porvari on siis yhtä aikaa vakava ja varovainen, eli sopivasti huolissaan.

Jos me jatkamme tätä linjaa, muistat varmaan kuinka kouluissa annettiin arvosana "huolellisuudesta". Oletko pysähtynyt miettimään, että huolellisuus mittaa ihmisen taitoa kantaa huolta. Me olemme siis palkinneet pienen koululaisen kympin huolellisuudella, jos opettajien mielestä hän on osannut olla huolissaan niin kuin kunnon ihmisen kuuluu. Ja kun lapsi itse oppii olemaan huolissaan itsestään, se on suuri helpotus hänen huoltajilleen, eli huolehtiville vanhemmille, huolen ammattilaisille.

Onko siis mikään ihme, jos suomalaisiin uppoaa pelottelevat ja kyyninen politikointi, kun meihin on näin syvälle kirjoitettu ajatus siitä, että tärkeintä elämässä on tuntea kauhua?

Kotoperäisestä sanastostamme löytyy valtavasti luonnonolojen ja ahkeruuden yhteyksiä. Melkein kaikki muut länsimaat ovat perineet kuukausien nimitykset Antiikin Rooman jumalilta tai keisareilta, kuten Mars (sodanjumala) tai August (keisari Augustus), mutta suomalaiset kuukaudet liittyvät ilmoihin ja raatamiseen:

huhti = huhkimista/huhta=kaskimaa

touko = touhuamista/lisää peltotöitä

heinä = heinäntekoa

elo = elonkorjuuta

loka = loskakelit alkavat

marras = kuolema tulee, oletko valmis?

Etymologiat ovat usein kiistanalaisia, mutta sana "vero" saattaa liittyä vereen, eli verottaja on joskus ennenkin ymmärretty verenimijäksi. Vaikka sanat olisivat eri alkuperää, niiden välille syntyy assosiaatioyhteys. Kiertäväthän verovarat valtion suonissa kuin veri valtimoissa.

Rahan menetyksen epämukavuus näkyy myös siinä, että sana "lasku" tuo mieleen alamäen. Kun laskuja kertyy, niin pian ollaan pohjalla. Vaihtoehtoina ovat, että asiat menevät päin mäkeä tai päin mäntyä. Valitse siitä.

Jos sattuukin eteen nousukausi, siitä iloitaan yhtä paljon kuin pulkan vetämisestä ylös jyrkkää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Mainio kirjoitus. Niin kuin kirjoittaja sanookin, niin vaikka sanojen yhteenkuuluvuus ei aina olekaan todistettavissa, assosiaatiovaikutus on todellisuutta. Koko ajatteluumme oma kielemme vaikuttaa voimakkaasti. Suomalainen ajattelee kielensä takia suomalaisesti.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Sankarikansanperinne, mustavalkoinen populistinen retoriikka ja luterilainen ihanneihmisoppi. Siinä suomalaisen kansan mielen hallinnan välineet. Pahimmalta korvissani kalskahtaa sana 'pakko', varsinkin jos se tulee poliitikon suusta.

Toimituksen poiminnat