Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

Paikallisen sopimisen sijaan paikallista järjenkäyttöä

Runokirjani voitti hiljattain 1. palkinnon Kalle Päätalo -seuran kilpailussa, joka on tarkoitettu omakustannekirjailijoille. Olen siis omakustannekirjailija, eikä minulla näin ollen ole kaikkia työsuhde-etuuksia, joista suurten kustantamoiden kirjailijat nauttivat. Myös kirjojeni asema on melko heikko, koska minulla ei ole resursseja tai henkisiäkään voimavaroja itseni markkinoimiseen.

Eihän sitä nyt kehtaa kehuskella joka paikassa, että hei ostakaa minun palkittu kirjani!

Jotain olen silti yrittänyt tehdä. Kesällä esimerkiksi koetin löytää kirjalleni lisää myyntipaikkoja kotiseudultani Etelä-Karjalasta - kun runot kaiken lisäksi käsittelevät kesämökkielämää Saimaalla.

Vuosien varrella olen esiintynyt runsaasti kirjallisissa tapahtumissa ja yleensä kirjat käyvät kivasti kaupaksi syrjäseuduilla, etenkin kotopuolessa. On myös helpompi tulla juttuun paikallislehtien kulttuuritoimittajien kanssa. Helsingin seudulla kulttuurin ylitarjontaa on valtavasti ja moni hieno asia peittyy hypetykseen tai ohitetaan kylmästi, koska maine ei riitä. Tunnen muitakin maakuntien kirjailijoita ja tiedän, että paikallisuus on kaikkialla valttia. Liekö mikään ihme. Jos oman kylän pojalla nousee kusi hattuun. niin tilaisuus vetää turpiin tarjoutuu huomattavasti todennäköisemmin.

Kirjojen levityksen kannalta suurimmaksi ongelmaksi muodostuu Suomalainen kirjakauppa, joka on ylivoimainen jättiläinen alalla. Luonnollisesti yritin saada kirjaani myyntiin myös Lappeenrannan Suomalaiseen kirjakauppaan, mutta siellä sanottiin suoraan, ettei heillä ole mitään päätösvaltaa. Kaikki päätökset kirjahankinnoista tehdään keskuskusjohtoisesti pääkonttorilla.

Vaikka kirjailijat ja kauppiaat tietävät, että paikallisten kirjailijoiden kirjat voisivat mennä kaupaksi, yritysjohto ei näe asiaa samoin. Heille tärkeämpää on toiminnan selkeys ja yhdenmukaisuus, kuten suurilla hampurilaisketjuilla.

Tilanne olisi vähän sama kuin SM-Liigan johto ohjeistaisi, ettei Lappeenrannassa saisi myydä yhtään enempää SaiPan kuin minkään muunkaan joukkueen fanituotteita, koska fanikauppojen ympäri maata täytyy noudattaa tiettyä yhteistä linjaa.

Kyse ei ole vain paikallisista kavereista tai parista hassusta runokirjasta, vaan myös siitä, että tietyillä seuduilla voisi mennä kaupaksi enemmän kalastus-, luonto- ja eräkirjoja kuin Helsingissä, mutta Helsinki sanelee. Suomalaisen kirjakaupan pakkotoimissa ei ole mitään järkeä, mutta niin se vain kuitenkin näyttää menevän.

 

Parantaisiko paljon puhuttu lakiuudistus "paikallisesta sopimuksesta" millään tavoin tilannetta?

Ei tietenkään. Eihän mikään laki tälläkään hetkellä kiellä suuria yritysketjuja lisäämästä niiden paikallisten haaraliikkeiden omaehtoisuutta ja omien työntekijöidensä vaikutusvaltaa.

Laki ei sano, että yritysjohtajat eivät saisi luottaa paikallisen henkilöstön harkintavaltaan ja päätöksiin. Luottamus syystä tai toisesta on heikkoa. Ehkä ylin johto ei ole edes koskaan tavannut kasvotusten jotain Lapin tai Kainuun aluepäällikköjä? Ehkä ongelma on alaisissa - he eivät uskalla soittaa pääkonttorille ja tehdä aloitteita?

Kenties juuri yritysten kansainvälistymisen ja ketjuuntumisen seurauksena olemme kadottaneet valtavasti muuntautumiskykyä ja luovuutta. Asiakkaiden tarpeisiin ei reagoida, vaan kaikki toteutetaan saman kaavan mukaan kaikissa kaupungeissa. Joku talousasiantuntija vilkuilee takakansitekstejä ja päättelee millaista kirjallisuutta suomalaiset kenties tahtovat lukea. Sitten sama valikoima on tarjolla kaikkialla. Sehän on huonoa myös myynnille. Kirjavalikoima elää kaiken aikaa, eikä kukaan voi ylhäältä päättää mistä lukijat innostuisivat.

Kun valikoimaa kavennetaan, se vain pienentää todennäköisyyttä, että jostakin kirjasta tulisi sattumalta yllätyshitti - vaikka senkin jälkeen huippukoulutettujen asiantuntijoiden voisi olla vaikea käsittää, mikä ihme siinä kirjassa kansaa niin viehättää. Joitain asioita ei vain voi ennustaa ja sanella. Ainoa mikä auttaa on monimuotoinen, ruohonjuuritason oikeus kokeilla ja katsoa mitä siitä seuraa. Valtion normeista puhutaan paljon, mutta yksityisen sektorin byrokratia ei ole yhtään sen vähäisempää.

Nyt kaavailtu paikallinen sopiminen koskee vain palkkoja, ja se mahdollisesti vain entisestään pahentaisi tilannetta. Jokainen työnporukka joutuisi yksin vastakkain suuren yrityksen ammattijuristien ja kovimpien neuvottelijoiden kanssa.  Palkat eivät olisi yhdenmukaiset koko maassa, vaan heikon myynnin seurauksena (ilman mahdollisuutta edes mukautua paikalliseen kysyntään) vähemmän tuottavien pisteiden väki kovisteltaisiin tyytymään aiempaa surkeampiin palkkoihin. Kaikkialla omot saisivat bonuksia, jos he onnistuisivat neuvottelemaan menestyvänkin liikkeen henkilöstölle palkanvähennyksiä.

Rohkeita innovatiivisia uudistuksia satelisi taivaalta, kun kireys ja pelko lisääntyisi. Niinhän se käskytysketju toimi hyvin Nokiallakin. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1443065550032.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat