Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

Vaiettuja syitä yhteiskuntamme jatkuvaan alamäkeen

Sivistys tarkoittaa mielestäni sitä, että tiedostamme tietyt inhimillisen käyttäytymisen vaarat, emmekä salli niiden ottaa valtaa yhteiskunnassamme. Se tietenkin edellyttää, että aidosti uskomme ihmisyyden muuttumattomuuteen. Sivistyksen usein rapauttaakin sellainen hydris, jossa kuvitellaan nykyisten sukupolvien aivan itsestään vapautuneen aiempien sukupolvien heikkouksista. Sivistys kuolee siihen oletukseen, että eihän meidän maassamme tai meidän ajassamme voi syntyä korruptiota - sallitaan siis kaikki.

Kauan jatkuneen uusliberalistisen ylimielisyyden ansiosta näemme sellaisia lieveilmiöitä, kuten Helsingin poliisikomentajan huumekauppakytkökset tai Tallinnan kaupunginjohtajan lahjontasyytökset.

Tällainen näkemys voi kuulostaa hyvin konservatiisiselta, mutta sivistyneisyyttä yhdistää vanhoillisuuteen se, että ollaan valmiita oppimaan jotain historiasta, eikä vain omien epäonnistumisten kautta. Sivistys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mielipiteet tai arvot otettaisiin annettuina. Ne täytyy tietenkin saada kiistää. Nyt yhteiskuntaamme romutetaan ilman mitään kunnon keskustelua, vain sanelemalla miten kansan tulee elää. Ei se ole mitään vapautta, jos kaikkein heikoimmat ihmiset pakotetaan selviytymään lainsuojattomina.

Alkaa todellakin näyttää siltä, että yhteiskuntasopimuksen raukeaminen on tarjonnut hallitukselle luvan palauttaa maamme anarkistiseen luonnontilaan, jossa heikot sortuvat.

Työläiset eivät välttämättä aina osaa arvostaa humanistista sivistystä, minkä seurauksena meillä on valtiovarainministerinä mies, joka on kirjoittanut reaalista improbaturin.

Sivistymättömyytemme tähden me annamme aivan liikaa arvoa itsevarmuudelle. Se on juuri sellaista ihmisen luontaista käyttäytymistä, joka ensimmäisenä tulisi estää. Poliittisten johtajiemme ei kuitenkaan tarvitse enää perustella esityksiään, koska perustelujen sijaan odotamme varmaa ääntä, johon yhdistyy luja varmuus.

Raha antaa varmuutta. Pelko irtisanomisista lisää työväestön alistuvuutta, joka vain yllyttää johtajia yhtä suurempaan ylimielisyyteen ja heidän kylmä karismansa lisääntyy entisestään.

Myös tavalliset kansalaiset on yhä enemmissä määrin ja yhä nuorempina pakotettu kilpailemaan keskenään itsevarmuudessa, ei niinkään osaamisessa. Useimpien työpaikkojen kohdalle ei mitään mahdollisuutta näytön paikkaan tarjota. Virka lankeaa sille, joka osaa parhaiten kehua itseään hakemuksessa ja esiintyy haastattelussa riittävän itsevarmasti.

Olemme sivistysvaltion sijaan luomassa yhteiskuntaa, jossa amerikkalaiseen tyyliin täytyy osata hymyillä ja kehua itseään - koska emme enää ole kiinnostuneita sisällöstä, vaan pelkästä ulkoisesta positiivisuudesta ja huolitellusta olemuksesta.

Valtava määrä inhimillistä osaamista jää hyödyntämättä, jos lahjakas ihminen on epäsosiaalinen, ujo tai on kadottanut uskonsa työllistymiseen - ussein vieläpä varsin realistisin perustein. Pelisäännöt ovat nyt nämä - eihän valtion asia ole mitenkään muuttaa työelämän luontaisia sääntöjä. Lisää alhaista inhimillisyyttä kehiin, kuten aikoinaan jossain Aurinkokuninkaan hovissa. Tämän seurauksena sekä asiantuntijuus että johtajuus korvautuu teeskentelyllä ja mielistelyllä. Johtajat ei toivo kriittistä palautetta, vaan positiivista asennetta. Työttömänkin on osoitettava iloisuutensa, koska murjottaminen on kaikille pahaksi.

Sivistynyt ihminen ei enää tässä tilanteessa voi teeskennellä, että asiat ovat hyvin. Suomi kyntää todella syvällä, koska kaiken aikaa vain etäisyys osaajien ja päättäjien välillä kasvaa. Taloudellinen eriarvoisuus saa aikaan, ettei köyhemmässä perheessä kasvanut ihminen oikeastaan edes puhu samaa kieltä kuin hänen tuleva pomonsa. Keskinäinen luottamus heikkenee kaiken aikaa sitä mukaan, kun tuloerot kasvavat. Palautekierrokset ovat yksipuolisesti ylhäältä sanelemista.

Kun luottamus katoaa, teeskentelyn ja näennäisyyden määrä vain lisääntyy. Nykypoliitikoista oikeastaan näkee, että he eivät usko työttömien olevan mitään muuta kuin joukko luusereita, joista ei missään oloissa olisi mihinkään. Koulutusmäärärahoja leikataan huoletta, koska ministerikunta on vakuuttunut, ettei kansalaisista edes voisi kouluttaa osaajia. He ovat kurjia ali-ihmisiä. Vain muutamilla huippuyksiköillä on merkitystä.

Nykyään pidetään surullisesti sivistyksen merkkinä sitä, että ihminen osaa hymyillä leveästi, vaikka reaalista ja matermatiikasta tuli hylsy. Tärkeintä on brändätä itsensä ja antaa kiva mielikuva. Perseennuoleskelu ei ole pahitteeksi sekään. Peili on sitä varten, että sen edessä voisi harjoitella hymyilemään niin että etuhampaat näkyvät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Peili on sitä vartaen että ihminen haluaa nähdä itsensä olis sitten kuva kiihottava tai väärisrynyt. Keimailu, hiusten sudinta ja peilillä peilailu viiittaa toki paljon itserakkauteen ja osoitta ihmisessä narsistisen piirten. Joskus peili voi paljastaa ihmisen todellisen luonteen. Mutta tämä on vaan tälläinen arvailunvaraan jäävä heitto...

Toimituksen poiminnat