Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

Manuaalinen maailmanparannus

Jos minulla olisi rahaa, niin tällä tavalla työllistäisin ihmisiä ja parantaisin yhteiskuntaamme, osa 1:

Keväällä kirjoitin satiirisen pikku tarinan eläkeläismiehestä, joka vapaa-ajallaan auttaa asunnonomistajia selviämään byrokratiasta sekä löytämään siistejä vuokralaisia. Näin hän omalla panoksellaan helpottaa opiskelijoiden asunnottomuutta ja keventää myös asunnonomistajien huolia:

http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2015/02/asuntosankari-antero-vasara.html

Kesän alussa Helsingin Sanomat viimein uutisoi ongelmasta.  Taru Taipaleen juttuunsa poimimista haastattelupätkistä paistoivat "rikkaat", joilla "on varaa" pitää sijoitusasuntoa tyhjillään.

http://www.hs.fi/koti/a1435292069444

Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan, että Helsingin tyhjien asuntojen - joita väitetään olevan jopa 30.000 - tilanne tulisi tutkia.

http://www.soininvaara.fi/2015/06/28/tyhjien-asuntojen-todellisuus-selvitettava/

 

Tässä vaiheessa koko probleema on jo niin toivottomalla tavalla leimautunut vihervasemmistolaiseksi, ettei yhdenkään hallituspuolueen kannattajalle tule olemaan helppoa myöntää sitä rationaaliseksi tai edes aiheelliseksi. Helsingin Sanomissa ilmestyikin kuukautta myöhemmin vastine, jonka otsikko tyhmää koko väitteen "myyttinä".

http://www.hs.fi/kaupunki/a1436925821631

Riku Jokisen vastine puhuu kuitenkin jossain määrin aiheensa ohitse. Kirjoituksen alaotsikko on: "Helsinki on edelleen perushyvä sijoituskohde, talousprofessori vakuuttaa".

Jokinen puhuu "Helsingin asuntokaupan yllä leijuvasta katastrofista", mikä ei lainkaan ole ollut edellisen kirjoittajien huolenaiheena. Eivät Soininvaara tai Taipale ole huolissaan asuntojen arvokehityksestä, vaan siitä, että asuntoa vailla olevat ihmiset löytäisivät itselleen vuokra-asunnon.

Riku Jokinen jopa itse kirjoittaa näin: "Kukaan ei tiedä, paljonko asuntoja Helsingissä on oikeasti tyhjillään." Otsikon väite myytistä on siis harhaanjohtava, jos tarkkaa vastausta ei tiedä kukaan. Soininvaarahan omassa kirjoituksessaan juuri peräänkuuluttaa asian tutkimista.

 

Kaiken aikaa jokaisen uutisen keskustelualueella ovat toistuneet kutakuinkin samantyyliset kommentit.

Ensinnäkin Helsingissä asuvat ihmiset kertovat, että heidän naapurissaan ei asu ketään tai jos asuukin niin häntä näkee harvoin.

Näiden paljon peukutuksia keräävien kommenttien tieteellinen arvo on luonnollisesti täysin mitätön, koska yksittäiset kokemukset eivät kerro mitään siitä miten monta asuntoa Helsingissä on tyhjillään.

Toinen yleinen kommenttityyppi on voimakkaasti arvolatautunut. Kommentissa solvataan rikkaita ihmisiä, koska heillä on varaa pitää useita asuntoja - tai päin vastoin siinä syytetään toimittajia tai edellisten kommenttien jättäjiä kateudesta, ja todetaan, että valtion sekä naapureiden tulisi pitää huoli omista asioistaan.

Näilläkään kommenteilla ei ole tieteellistä arvoa. Ne ovat vain tunnereaktioita ja mielipiteenilmauksia.

Kolmas kommentoijatyyppi kuuluu kategoriaan "selittäjät". Näillä henkilöillä on tarjota jokin lainsäädännöllinen tai inhimillinen selitys sille miksi asuntoja on tyhjillään. Joskus selittäjät myös tarjoavat ongelmaan jonkinlaista ratkaisua.

Selittäjien anti keskustelulle on hieman parempi kuin  kahden muun ryhmän, vaikka lähinnä juuri tunnereaktiot siivittävät uutisten menestystä sosiaalisessa mediassa.

Yleinen ongelma selittäjien ja ratkaisijoiden kommenteissa on kuitenkin se, että monesti sama selitys löytyy jo itse artikkelista, jossa asia on ehkä muotoiltu hieman toisin. Selittäjä tai hänen peukuttajansa eivät ole lukeneet jutusta muuta kuin otsikon ja ingressin.

 

Useat keskusteluun osallistuneet kirjoittajat ovat tarjonneet ongelman taustasyyksi lainsäädännöllisiä tai taloudellisia rakenteita: veroaste, tuoton odotukset, asuntojen hintakehitys, byrokratia ynnä muut negatiiviset tai positiiviset kannustimet - mistä oikeastaan pääsemme varsinaisen asian ytimeen.

Nykysuomen keskeinen ongelma on myös monen mielestä se, että keskustelua on liikaa. Ratkeako se sitten keskustelemalla lisää? Sitä en tiedä, sillä en halua nyt selittää mistä ongelma johtuu tai millaisia muutoksia lainsäädäntöön meidän tulisi tehdä.

Haluaisin ennemmin palata alkuperäiseen tarinaan asuntosankarista, eläkeläisestä joka soittaa asunnonomistajille ja kysyy voisiko hän kenties olla heille avuksi, haastatella vuokralaisia, kirjoittaa vuokrasopimuksia, selvittää sopivat hinnat, hankkia vakuutukset ja niin edes päin. Joskus kuolinpesää on vaikea tunnesyistä raivata ja joskus hyvätuloisilla on aika kortilla - etenkin jos he matkustavat työnsä puolesta paljon. Syynä tuskin kovin usein ainakaan on väitetty ahneus.

Onko kannustimilla edes niin väliä, jos voimme ratkaista ongelman manuaalisesti? Käyttäkäämme yhteistä rahaa siihen, että luomme tehokkuutta, työtä ja nopeaa konkreettista tuottoa rahalle sekä työlle.

 

Koska maassamme riittää työttömiä, ehdotukseni on seuraavanlainen:

Valtio tai Helsingin kaupunki palkkaisi työllistämistoimena kourallisen ihmisiä, jotka lehtimyynnin sijaan soittaisivat asunnonomistajille kotiin, esittelisivät ystävällisesti itsensä ja tarjoutuisivat auttamaan heitä asuntojensa vuokraamisessa - täysin ilmaiseksi.

Tehtävä voisi sopia sosiaalisille ja luotettavan oloisille ihmisille tai niille, jotka tahtovat olla yhteiskunnalle hyödyksi.

Usein tilastoissa tyhjäksi merkittyä asuntoa ei olisi varmaankaan ole ajateltu vuokrattavaksi, koska se jo olisi jonkinlaisessa käytössä, mutta ainakin asia tulisi tällä tavoin tutkituksi. Työhön yhdistyisi haastattelututkimuksen ja tilastoinnin tekemistä.

En tiedä kuinka kauan ajallisesti kuluisi siihen, että 10 ihmistä soittaa 30.000 asunnon perään ja koettaa tavoittaa heistä edes 10-20%. Ehkä näiden tavoitettujen henkilöiden oikeasti tyhjistä asunnoista lopulta vain <10% vuokraamista saataisiin jotenkin joudutettua.

Kyse on kenties vähäpätöiselta kuulostavasta touhusta, mutta jos oletukseni ovat yhtään oikean suuntaisia niin projekti voisi vapauttaa edes yhden prosentin näistä myytissä esityistä asuntomääristä vuokrakäyttöön.

Se olisi aikamoinen temppu, jos esimerkiksi kymmenen minimipalkalla toimivan ihmisen puhelinsoittelun, neuvonnan ja kotikäyntien seurauksena Helsinkiin syntyisi 300 uutta vuokra-asuntoa. Siihen ei pysty mikään rakennuttaja. Se olisi ihme. 300 asuntoa voi hyvinkin tarkoittaa 30.000 asuntoneliötä.

Samalla projekti todistaisi, että täysin lainsäädännöstä ja byrokratiasta huolimatta joitakin asioita kannattaa yhä mikromanageroida.

Kyse olisi manuaalisesta maailmanparantamisesta. Lopetetaan paskanjauhanta ja palkataan ihmisiä töihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat