Kvalifysiikka Kasinolla lyön aina vetoa sen puolesta että kasino voittaa.

Suomen olisi aika ottaa epäreilut keinot käyttöön

Olisi täysin epäreilua, jos holtittomasti rahansa tuhlailleet ja pikavippejä ottaneet ihmiset saisivat kaiken anteeksi, eli valtio esimerkiksi ostaisi heidän velkansa pois perintäfirmoilta ja antaisi ne anteeksi.

Se olisi kohtuuttoman röyhkeää kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat tarkkoja rahankäytöstään. Sitä kautta me kuitenkin voisimme nopeasti vähentää syrjäytymistä ja masennusta. Lisäksi tuhansien perheiden luottamus yhteiskuntaan paranisi, millä olisi valtaisan valoisat vaikutukset.

Vaikeassa asemassa olevien kotitalouksien velkojen armahtaminen olisi epäreiluudessaan aivan posketon ratkaisu, mutta se tuli yllättävän halvaksi verrattuna moniin muihin elvytys- ja kuntoutustoimiin. Myös ongelmaperheiden lasten mahdollisen rikollisen uran ennaltaehkäiseminen maksaisi nopeasti takaisin eräreilun teon kustannukset.

Aivan yhtä epäreilua ja kohtuutonta olisi se, jos paremmin koulutetut ammattilaiset saisivat muita pienempää palkkaa. Työtätekevällä ja älykkäällä ihmisellä on kuitenkin muita paremmat edellytykset käyttää vähät rahansa järkevästi kuin työttömällä, jolla on rutkasti aikaa ja vähemmän mielenmalttia.

Jos kaikkein köyhimmille suunnattaisiin valtavasti rahaa ilman mitään ansioita tai vaatimuksia, se olisi suorastaan macchiavellimäisen röyhkeä ratkaisu, joka nopeasti parantaisi työllisyyttä ja kasvattaisi bruttokansantuotetta, sillä köyhien käsissä raha muuttuu "nopeaksi rahaksi", kun taas rikkaiden käsissä kaikki pääoma on harkitsevampaa "jähmeää rahaa". Jähmeä raha liikkuu vasta kun on ensin tarkkaan pähkäilty mihin se olisi viisainta sijoittaa. Tällainen raha myös helpommin päätyy lopulta johonkin ulkomaiseen sijoituskohteeseen.

Macchiavellin lailla ajatteleva pääministeri kylväisi valtion kirstusta kaikki miljoonat heti kaikkein holtittomimmin käyttäytyvien yksilöiden käteen, koska heidän hallussaan edes suurempi summa ei viikkoa kauempaa viivy. Vähävaraiset eläkeläiset ja opiskelijat laittaisivat suurella varmuudella ylimääräisen rahansa heti kiertoon, mikä työllistäisi tuhansia.

Suunnitelman oveluus paljastuisi siinä vaiheessa kun rahat lopulta bumerangina päätyisivät takaisin rikkaampien ja säästäväisempien taskuun. Sitä ennen se olisi kuitenkin tehokkaasti pyöräyttänyt Suomen talouden rattaat liikkeelle, hyväuskoisten tuhlareiden avustuksella.

Jotta estäisimme äkkirikastuneita tuhlareita kuluttamasta varojaan ulkomaisiin lomakohteisiin, voisi valtio riihikuivan rahan sijasta lahjoittaa köyhille vaikkapa lounasseteleitä tai Stockmannin lahjakortteja.

Näin taattaisiin se, että kulutusryntäys työllistäisi ihmisiä etupäässä kotimaassa. Ahneat vuokranantajat eivät myöskään voisi korottaa kuukausivuokriaan, koska köyhien käsissä olisi vain "markkoja", eli maamme rajojen sisällä käypiä lipukkeita ja lahjakortteja, jotka liikkeenharjoittajille kuitenkin merkitsisivät puhdasta rahaa. Työllisyystilanteen parantamisen kautta yhä suuremmalla joukolla olisi ostovoimaa, mikä lopulta palauttaisi rahat arvonlisäverona valtiolle sekä omistukseen sidottuina osuuksina parempiosaisille.

Jos ylimääräistä rahaa jaetaan rikkaille, se raha monen talousteorian mukaan päätyy investoinneiksi ja mahdollistaa pankkien paremman lainanannon, mutta todellisuudessa hidas raha on hidasta rahaa, vaikka se miten moninkertaistuisi.

Köyhien raha ehtii tulla sen sijaan kuukauden aikana neljästi tuhlatuksi, kun taas rikkaiden raha odottaa vuoden tai kaksi ennen kuin se liikahtaa milliäkään.

Tästä syystä talouskasvun paras tae olisi täysin epärreilu ja holtiton anteliaisuus, joka pamauttaisi kaikki kulutusmittarit ja talouden luotto-odotukset kattoon ja siitä läpi - kunhan raha pysyisi Suomessa.

Sellaiset eläkeläiset voisivat olla hyvä kohde lahjoituksille, jotka eivät osaa käyttää nettiä, eivätkä näinollen voi shoppailla ulkomaisissa nettikaupoissa. Myös luottohäiriöisille kannattaisi jakaa rutkasti rahoja, sillä ilman luottokorttia heidän on vaikeampi shoppailla netissä. Työttömät työnhakijat eivät käytännössä saa edes poistua maasta, joten heille voisi kylvää rahaa kaksin käsin.

Jos valtio ottaa tänä vuonna 6 miljardia uutta lainaa niin ehdotan, että se täysin kyselemättä sijoitetaan minimieläkkeiden, lapsilisien, opintotukien ja toimeentulotuen korotuksiin. Olemme tähän mennessä kokeilleet vain päinvastaista ja myös tulokset ovat olleet päinvastaisia.

Reilua se ei ole, mutta hei - kuka väitti että maailma olisi reilu?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Rahoitusalalla toimiva tuttavani totesi, ihminen joka ei ole syntynyt kultalusikka
suussaan, tuskin tulee menestymään taloudellisesti elämässään.

Matias Härkönen

Velkoja tuskin annetaan anteeksi, mutta suuri apu olisi jo se kun muutettaisiin lakia luottohäiriömerkinnöistä.

Luottohäiriömerkintä säilyy 2-4 vuotta, huolimatta siitä, maksetaanko se tai ei. Jos joku saa maksuhäiriön, niin elämä vaikeutuu todella pahasti muutamaksi vuodeksi. Yleensä ongelmat vain kasaantuvat. Tämä on kohtuuton rangaistus esim. muutaman sadan euron laskusta joka on jäänyt maksamatta jostain syystä, mutta hoidettu sittemmin pois. Ei ihme että moni nuori syrjäytyy, kun lainaa, luottokorttia, puhelinliittymää, vuokra-asuntoa tai muutakaan ei saa merkinnän takia.

Pienen pieni muutos tuohon lakiin auttaisi niitä n. 250 000 ihmistä joilla merkintöjä on. Maksamalla velat pois, häiriömerkintä poistuisi esim. 3kk sisälllä. Tämä motivoisi maksamamaan, sekä auttaisi niitä jotka maksunsa ovat jo hoitaneet.

Usealla puolueelle ja ehdokkaalle olen tätä ehdottanut, mutta eipä ole ottanut tuulta alleen. Kansalaisaloitteen voisi ehkä tehdä, mutta suuri osa maksuhäiriöisistä (jotka aloitetta ehkä tukisi), ei omista verkkopankkitunnuksia joilla allekirjoittaa kannatushakemus. Ironian huipentuma :D

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen

Kuulostaa hurjalta, ettei ihmisillä ole edes verkkopankkitunnuksia? Tiedän kyllä eläkeläisistä, jotka eivät osaa käyttää tietokonetta, mutta että nuorempiakin. Eikö niitä tunnuksia tarvita kansalaisen asiointipalveluun - eihän edes sairaalasta voi aina tilata tutkimusta ellei omista tunnuksia. Miten voi ilmoittautua edes työkkäriin? Luulin että tunnukset saa vaikka tililla olisi nolla euroa.

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen

Tuo velkojen anteeksiantohan on helppo toteuttaa. Määritellään kyseiset yksilöt pankeiksi. Silloin niiden sössimällä aiheutetut tappiot voidaan aina sosialisoida. Se olisi jopa hallituspuolueiden talouspoliittisen linjan mukaista.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

On tuota kokeiltu. Viime vuosina vain kahden alimman tulodesiilin reaalitulo on kasvanut ja muiden laskenut. Pienituloisimmilla myös velkamäärä pienenee vuosi vuodelta ja suurituloisimmilla kasvaa.

Hassua kyllä, ne "holtittomimmat törsääjät" löytyvät sieltä Suomen suurituloisimmista. Sama pätee muuten vaikka asuntovelat poistetaan kuvioista.

Anna suurituloiselle euro, hän tuhlaa yli euron. Anna pienituloisille euro, hän tuhlaa noin 90 senttiä.

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen

Alimman kymmeneksen reaalitulo on ehkä hieman noussut viimeisen 15 vuoden aikana, mutta vuokrat ovat nousseet vielä enemmän, eli pienituloisille jää todella vähän rahaa tuhlattavaksi.

Kirppareiden yleistyminen helpottaa tilannetta joiltain osin, mutta kirpparit eivät lisää kotimaista tuontantoa, vaikka ne kourallisen ihmisiä työllistävätkin.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

On se noussut aika paljonkin. Reaalista, hintojen nousun huomioivaa nousua on parikymmentä prosenttia. Pienituloisimmilla desiilillä on nyt käytössään huomattavasti enemmän ostovoimaa kuin 15 vuotta sitten.

Ja tosiaan aivan viimevuodet muiden tulot ovat laskeneet paitsi sen kahden pienituloisimman desiilin.

Jyrki Paldán

Tuo on vain muutaman viime vuoden trendi, ja toisekseen sekin kasvu on ollut käytännössä samantahtinen kuin hintaindeksin kasvu. Ilman kasvua minimielintaso olisi jäänyt pahasti hintaindeksistä jälkeen, joka taas olisi ollut monelle jo valmiiksi kurjuudessa elävälle järkyttäviä uutisia.

Jos otetaan tilastokeskuksen tilastoista kotitalouksien tulot tulokymmenyksittäin, lasketaan yhteen saadut tulonsiirrot ja tuotannontekijäntulot, lasketaan saatu tulos asuntokunnan keskikoolla ja sitten vertaillaan tulojen kehitystä vuosina 1995-2013 havaitaan että tulokymmenysten tulot ovat kehittyneet seuraavasti:

1(pienituloisin kymmenys).: 16%
2.:28%
3.:34%
4.:37%
5.:37%
6.:39%
7.:40%
8.:41%
9.:42%
10.:60%

Aikaisemmin jo kerroit tuosta käänteisestä säästöasteesta perustellen sitä velkaantumisasteella, joka ei kuitenkaan kerro kulutuksesta yhtikäs mitään. Jos sinulla on jotain parempaa dataa aiheesta, tutustun siihen mielelläni. Ennen sitä pidän laajasti tutkittua MPC-ilmiötä luotettavampana, ja oletan sen pätevän myös suomessa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Sen kaivaminen on satunnaisen epäsäännöllinen projektini. Siitä velkaantuminen kuitenkin kertoo että pienituloisimmilla kaikki raha ei mene kulutukseen. Suurituloisimmillakin tilanne on likipitäen sama jos poistetaan elinkeinotoiminnasta johtuva velkaantuminen. Toisaalta jonkunasteista kulutusta se firmojen pyörittäminenkin on.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #9

"Siitä velkaantuminen kuitenkin kertoo että pienituloisimmilla kaikki raha ei mene kulutukseen."

Se on kyllä totta. Väite siitä että kaikki raha menisi kulutukseen on täysin epärealistinen väite. Olen toki syyllistynyt sen levittämiseen itsekin, mutta puolustaudun toteamalla sen olleen lähinnä karkea yleistys ja viittaavan lähinnä oletettuun tulojen ja kulutusasteen väliseen suhteeseen.

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen Vastaus kommenttiin #10

Tämän pakinoivan kirjoituksen varsinaisena ajatuksena ei ollut esitellä varmaa tutkimustietoa, vaan enemmän herätellä miettimään sitä, että voimmeko me sanoa kuka tuhlaa eniten tai elelee yli varojensa, ja mitä siitä seuraa. Välillä kuulee syytettävän rikkaita ja välillä köyhiä.

Kiitos kuitenkin että olette tuoneet keskusteluun mukaan tilastoja. Vaikka eriarvoisuus olisi lisääntynyt, on hyvä pitää pää kylmänä sikäli että vielä ollaan 90-lukua korkeammalla kokonaistuottavuudessa.

Mitä tulee kotimaisen kulutuksen lisäämiseen niin mietin onko siitä olemassa tutkimustietoa. Voisiko valtio joillakin toimilla - muutenkin kuin tullimaksuilla tai valistuksella - lisätä kotimaista kulutusta? Miltä kuulostaa tuo ehdotus lounasseteleiden painattamisesta ja jakamisesta vähävaraisille? Yhdysvalloissahan on ollut tapana jakaa sosiaalitoimena ruokakuponkeja, jotta köyhät eivät tuhlaisi rahaansa viinaan tai kenties myöskään muuhun turhuuteen. On outoa, että sellaista "holhoamista" ei jostain syystä harrrasteta Skandinaaviassa, mutta kylläkin jenkkilässä, jonka pitäisi olla holtoamisesta vapaata vyöhykettä.

Minua kiinnostaisi tietää että toisiko lounassetelien lisääntyminen mukanaan jotain ongelmia, työllistäisikö se ravintola-alalla ja jäisikö raha sitä kautta herkemmin oman maan kulutukseen. Voisiko seteleillä jotenkin keplotella tai kenties lisätä harmaata taloutta?

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #11

En oikein osaa pitää sitä hyvänä ideana.

Uskon että lounassetelit olisivat katastrofaalinen idea. Liian halvat setelit johtaisivat tolkuttomaan roskaruoan syömiseen, ja liian arvokkaat massiiviseen ravintola-alan subventoimiseen. Lisäksi niin kiinteäsummaiset lounassetelit kuin Yhdysvaltalaistyyliset ruokakupongitkin ovat omiaan aiheuttamaan markkinahäiriöitä aiheuttamansa hintajäykkyyden kautta. Kenelläkään ei olisi syytä kilpailla hintaa kupongin arvoa alemmas, koska kuluttajat haluaisivat kuitenkin ostaa "koko rahalla". Vähän samankaltainen tapaus löytyy Yhdysvalloista virvoitusjuoma-automaattien tapauksessa. Vaikka Coca-Cola investoi valtavasti tehokkaampaan tuotantoon ja jakeluun, ei hintaa voitu laskea, koska pullon hinnan määräsi kolikoiden koko.

Pitäisin hieman parempina vaihtoehtoina esimerkiksi valtion pyörittämiä ruokakauppoja, jotka vain jakavat tietyn arvon edestä ilmaista ruokaa tarvitseville(opiskelija-/eläkeläis-/tai uudella työttömyyskortilla). Tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen "ruokatili" jokaiselle tarvitsevalle, johon valtio tallettaa kuukausittain tietyn määrän rinnakkaisvaluuttaa, joka lakisääteisesti käy vain ruokakaupoissa, eivätkä yksilöt voi siirtää likviditeettiä tilille, tai sieltä pois. Kuukausittain tilin saldo nollaantuisi. Tuolloin saavutettaisiin käytännössä sama effekti kuin ruokakupongeilla, mutta ilman turhaa hintajäykkyyttä. Subvennoinnin aiheuttama markkinahäiriö on käytännössä joka tapauksessa pakollinen paha.

lisäys: en ole törmännyt tutkimustietoon kotimaisesta kulutuksesta. Viime vuonna sitä sivuten oli jonkin verran julkista keskustelua, kun "töitä suomalaiselle, suosi suomalaista"-kamppanja potkaistiin liikkeelle. Kamppanja painotti kotimaisen kulutuksen autuutta, mutta vastavetona Kokoomuksen Lepomäki kirjoitti kuinka kotimaisen kulutuksen suosiminen vain kannustaa tehotonta tuotantoa ja on siksi huono juttu. Jos joku tietää tutkimustietoa aiheesta, tutustuisin minäkin siihen mielelläni.

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen Vastaus kommenttiin #12

Kiitos erinomaisesta kommentista ja etenkin konkreettisen esimerkin tarjoamisesta:
"Kenelläkään ei olisi syytä kilpailla hintaa kupongin arvoa alemmas, koska kuluttajat haluaisivat kuitenkin ostaa "koko rahalla". Vähän samankaltainen tapaus löytyy Yhdysvalloista virvoitusjuoma-automaattien tapauksessa. Vaikka Coca-Cola investoi valtavasti tehokkaampaan tuotantoon ja jakeluun, ei hintaa voitu laskea, koska pullon hinnan määräsi kolikoiden koko."

Olisi hyvä jos televisiossa enemmän asiantuntijat keskustelisivat vaihtoehtojen hyvistä puolista historiallisen näytön valossa, eikä vain asetettaisi vastakkain erimielisiä poliitikkoja, joiden argumentaatio on enemmän vetoamista arvoihin kuin empiriaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset